Further practice on the application of the “cut-off date” provision in Article 33.3 FAI Rules

Background

The “cut-off date” provision in Article 33.3 FAI Rules was one of the main innovations of the 2013 FAI Rules revision process. It gives the arbitral tribunal the power – after consulting with the parties – to set a specific cut-off date “prior to the commencement of any hearing”, and to “order that after the cut-off date, the parties will not be allowed to present any new claims, arguments or documentary evidence on the merits of the dispute, or to invoke any new witnesses not previously nominated, unless the arbitral tribunal in exceptional circumstances decides otherwise”.

Experience shows that the above-quoted cut-off date provision has turned out to be quite an effective tool in the FAI arbitration practice. To illustrate, during the four-year period that the revised FAI Rules have been in force, the Institute has witnessed a number of cases where the arbitral tribunal has applied Article 33.3 rather boldly to exclude new claims, new grounds for requests for relief, or new witnesses or pieces of documentary evidence, which a party has sought to invoke after the cut-off date, but without a sufficiently weighty reason.

One example of the application of said provision to allegedly new arguments and pieces of documentary evidence was reported on the FAI website on 4 April 2016 (see https://arbitration.fi/2016/04/04/sole-arbitrators-decision-interpretation-article-33-3-fai-rules/). Below is a brief description of another case, where the sole arbitrator held that the provision also applied to a respondent party’s withdrawal of its acknowledgement of one of the claims brought against it by the claimant party.

The case concerned a shareholders’ agreement dispute between two Finnish parties, company A Oy (as claimant) and natural person B (as respondent and counterclaimant), regarding A Oy’s right and/or obligation to redeem B’s shares in A Oy. The FAI Board had appointed a Finnish sole arbitrator to resolve the dispute in FAI arbitration proceedings seated in Helsinki. Based on Article 33.3 FAI Rules, the sole arbitrator had fixed a cut-off date at 8 December 2015, eight days before the commencement of the evidentiary hearing. On the first hearing day, counsel for B informed that B wished to amend its relief sought by withdrawing its previous partial acknowledgement of A Oy’s claims. The sole arbitrator, however, found that B had failed to show exceptional circumstances (as required by Article 33.3 FAI Rules) for such a belated withdrawal of its acknowledgement of A Oy’s claim. Therefore, the sole arbitrator ruled the withdrawal inadmissible and declined to give any effect to it.

The detailed reasons for the sole arbitrator’s finding were set out in the final award as follows (in Finnish):

A Oy:n velvollisuudesta lunastaa B:n osakkeet

B:n välimiesoikeuden suullisessa käsittelyssä esittämä muuttunut vastaus

A Oy on välimiesoikeudelle 25.9.2015 jättämässään kannekirjelmässä muun ohella vaatinut sen vahvistamista, että A Oy:llä oli oikeus, mutta ei velvollisuutta lunastaa B:n omistamat A Oy:n osakkeet.

B on välimiesoikeudelle 16.10.2015 jättämässään vastauksessa myöntänyt oikeaksi sen, että A Oy:llä oli oikeus lunastaa B:n omistamat A Oy:n osakkeet. B on lisäksi samassa kirjelmässä esittänyt vastakanteen, jossa hän on muun ohella vaatinut A Oy:n velvoittamista lunastamaan B:n omistamat A Oy:n osakkeet.

B on välimiesoikeuden suullisen käsittelyn ensimmäisenä päivänä 16.12.2015 muuttanut edellä mainittua vastaustaan siten, että B on ensisijaisesti myöntänyt A Oy:n oikeuden lunastaa B:n omistamat A Oy:n osakkeet siinä tapauksessa, että välimiesoikeus katsoisi A Oy:n esittäneen osakassopimuksen […] mukaisen yhtiötä sitovan lunastustarjouksen/lunastusvaatimuksen ja olevan velvollinen lunastamaan B:n omistamat A Oy:n osakkeet, ja toissijaisesti kiistänyt A Oy:n oikeuden lunastaa B:n omistamat A Oy:n osakkeet siinä tapauksessa, että välimiesoikeus katsoisi, ettei A Oy ollut esittänyt osakassopimuksen […] mukaista yhtiötä sitovaa lunastustarjousta/lunastusvaatimusta eikä ollut velvollinen lunastamaan B:n omistamia A Oy:n osakkeita.

A Oy on vaatinut ensisijaisesti, että B:n suullisessa käsittelyssä esittämät uudet vaatimukset jätetään välimiesoikeuden asettaman prekluusiouhkaisen määräpäivän jälkeen esitettyinä tutkimatta ja toissijaisesti, että kyseiset vaatimukset hylätään perusteettomina.

Välimiesoikeus toteaa tältä osin seuraavaa.

Kun B on jo vastakanteessaan vaatinut A Oy:n velvoittamista lunastamaan B:n osakkeet ja kun B on jo tuolloin vedonnut siihen, että A Oy oli esittänyt sitä sitovan lunastusvaatimuksen […], B:n suullisessa käsittelyssä esittämä ensisijainen vaatimus on asiallisesti saman sisältöinen ja samaan oikeusseuraamukseen tähtäävä kuin B:n vastakanne. Koska B:n väite yhtiötä sitovasta tahdonilmaisusta ja sen mukanaan tuomasta velvollisuudesta lunastaa B:n osakkeet on esitetty jo vastakanteen yhteydessä, välimiesoikeuden suullisessa käsittelyssä esitetyssä B:n ensisijaisessa vastauksessa ei ole kyse uudesta vaatimuksesta tai väitteestä, vaan pelkästään B:n aikaisemmin esittämän vaatimuksen ja väitteen uudesta muotoilusta. B ei siten välimiesoikeuden suullisessa käsittelyssä esittämänsä muutetun ensisijaisen vastauksen osalta ole esittänyt välimiesmenettelysääntöjen 33.3 §:n tarkoittamia uusia vaatimuksia tai väitteitä, vaan ainoastaan toistanut jo vastakanteessa esittämänsä vaatimuksen ja väitteen. Kyseiset seikat tulevat näin ollen välimiesoikeuden tutkittaviksi jo B:n vastakanteen perusteella.

B:n kirjallisessa vastauksessaan esittämän myöntämisen ja vastakanteessaan esittämän lunastusvaatimuksen johdosta välimiesmenettelyssä mahdollisia oikeusseuraamuksia ovat se, että A Oy:llä on oikeus, mutta ei velvollisuutta lunastaa B:n omistamat osakkeet tai se, että A Oy on velvollinen lunastamaan B:n osakkeet. B:n välimiesoikeuden suullisessa käsittelyssä esittämän toissijaisen vastauksen perusteella mahdollisia oikeusseuraamuksia ovat se, että A Oy ei ole oikeutettu eikä velvollinen lunastamaan B:n osakkeita tai se, että A Oy on velvollinen lunastamaan B:n osakkeet. B:n välimiesoikeuden suullisessa käsittelyssä annetussa toissijaisessa vastauksessa on siten esitetty B:n alkuperäisestä kirjallisesta vastauksesta ja vastakanteesta poikkeava uusi vaatimus, tai oikeamminkin aikaisemman kannevaatimuksen myöntämisen peruutus.

Välimiesoikeus toteaa, että A Oy:n kannekirjelmän ja B:n vastauksen sekä vastakanteen jälkeen A Oy on 30.10.2015 antanut vastauksen vastakanteeseen ja B on vielä 9.11.2015 toimittanut välimiesoikeudelle asiaa koskevan lisäkirjelmän.

Välimiesoikeus on pitänyt asiassa toisen järjestäytymisistunnon 17.11.2015 ja välimies on tuota järjestäytymisistuntoa varten toimittanut osapuolille yhteenvedon heidän vaatimuksistaan ja asiassa ratkaistavaksi tulevista kysymyksistä.

Välimiesoikeus on lisäksi toisessa järjestäytymisistunnossa molempia osapuolia kuultuaan asettanut Keskuskauppakamarin välimiesmenettelysääntöjen 33.3 §:n tarkoittaman määräpäivän, jonka jälkeen asianosaiset eivät saa esittää pääasiaan liittyviä uusia vaatimuksia, väitteitä tai kirjallisia todisteita taikka nimetä uusia todistajia, ellei välimiesoikeus poikkeustapauksessa salli sitä. Kyseinen määräpäivä on ollut 8.12.2015.

Välimiesoikeus toteaa, että B:llä on välimiesmenettelyn kuluessa edellä mainittujen prosessitoimien johdosta vastauksensa ja vastakanteensa jälkeenkin ollut riittävä tilaisuus arvioida sitä, millä tavalla A Oy:n esittämiin vaatimuksiin tulee vastata ja tarvittaessa harkita myös sitä, tulisiko ensin annettua vastausta mahdollisesti muuttaa välimiesmenettelysääntöjen 31.5 §:n mahdollistamalla tavalla. B ei ole esittänyt hyväksyttävää syytä sille, minkä johdosta myöntämisen peruutus on tehty vasta välimiesoikeuden asettaman välimiesmenettelysääntöjen 33.3 §:n tarkoittaman määräpäivän jälkeen välimiesoikeuden suullisessa käsittelyssä. A Oy:n välimiesoikeudelle sanotun määräajan puitteissa jättämä oikeudellinen asiantuntijalausunto tai siinä esiin tuodut näkökannat eivät tällaista syytä muodosta. Tällaista syytä eivät muodosta myöskään välimiehen osapuolille 9.12.2015 lähettämässä sähköpostiviestissä esittämät kysymykset koskien A Oy:n lunastusoikeutta ottaen huomioon sekin, että A Oy on näiden kysymysten johdosta rajoittanut kannevaatimustaan B:lle edullisella tavalla.

Näistä syistä johtuen välimiesoikeus katsoo, että A Oy:n kannevaatimuksen myöntäminen sitoo B:tä siten, että hän ei voi peruuttaa sitä välimiesmenettelysääntöjen 33.3 §:n tarkoittaman määräpäivän jälkeen. Välimiesoikeus ei tämän vuoksi tutki B:n kiistämistä, vaan tutkittavaksi tulee se, onko A Oy:llä oikeus, mutta ei velvollisuutta lunastaa B:n osakkeet vai onko A Oy B:n vastakanteessa esittämän vaatimuksen mukaisesti velvollinen lunastamaan kyseiset osakkeet.

Reported by Mika Savola
Chair, FAI Board

Posted in FAI cases |