FAI arbitral tribunal’s decision regarding a document production request

Background

Two Finnish companies, A and B, had entered into a business purchase agreement (“Agreement”) whereby B acquired from A the assets of a company engaged in private healthcare business. The Agreement was governed by Finnish law and the arbitration clause provided that any disputes shall be resolved in FAI arbitration proceedings before a sole arbitrator.

Some time after the transaction, A started FAI arbitration against B, requesting that the sole arbitrator declare the Agreement terminated due to B’s material breach of contract as the latter had failed to pay most of the agreed purchase price to A. Further, A requested the sole arbitrator to declare that A was not liable to return any part of the purchase price already received from B, because the value of the business sold had decreased as most of the customers were lost due to B’s mismanagement. – B disputed all claims raised against it.

In the course of the proceedings, A made also a document production request, asking the sole arbitrator to order B to produce all “treatment and service agreements” relating to the business sold that could have relevance in assessing its present value. B objected to A’s requests on the grounds that the documents in question had no relevance to the outcome of the dispute, and because they also contained B’s business secrets and confidential patient information that B was required to keep secret from A by virtue of mandatory law.

FAI had appointed a Finnish attorney-at-law as sole arbitrator in the case. He issued a separate procedural decision on A’s document production requests. Below is an anonymized extract of the sole arbitrator’s decision, containing a brief description of A’s requests, B’s objections against them as well as the sole arbitrator’s findings (in Finnish):

A:n editiovaatimus

A on pyytänyt, että välimiesoikeus velvoittaa B:n esittämään

1) jäljennökset kaikista voimassa olevista hoito- ja palvelusuunnitelmista (-sopimuksista), ja

2) muista voimassa olevista hoitosopimuksista, joiden perusteella B laskuttaa asiakkaita.

Lisäksi A on vaatinut B:n velvoittamista korvaamaan A:n oikeudenkäynti- ja asianosaiskulut editioasiassa laillisine korkoineen.

A:n perustelut

B ei ole toimittanut A:lle sen pyytämiä asiakirjoja. Pyydetyillä asiakirjoilla on merkitystä näyttönä A:n kannevaatimuksille ja ne ovat B:n hallussa. B:llä on lainsäädäntöön perustuva velvollisuus tehdä jokaisen asiakkaan kanssa kirjallinen, molempien allekirjoittama suunnitelma tai sopimus. Liiketoimintakaupan yhteydessä asiakirjat luovutettiin B:n haltuun ja kaikki asiakirjat olivat kauppaa tehtäessä kunnossa.

B on esittänyt erilaisia verukkeita sille, miksi se ei luovuta A:n pyytämiä asiakirjajäljennöksiä. Niitä tarvitaan erityisesti kaupan kohteen arvon arvioimisessa, kun selvitetään, minkä arvoinen kaupan kohde on nykyisin.

A:n tiedossa on, että B on hoitanut kaupan kohdetta huonosti. B on oman ilmoituksensakin mukaan menettänyt puolet liiketoimintakaupassa sille siirtyneistä asiakkaista.

B:n vastaus

Yleistä

B vastustaa A:n editiopyyntöä. B:llä ei ole velvollisuutta toimittaa A:n pyytämiä hoitosopimuksia tai hoito- ja palvelusuunnitelmia, koska 1) ne pitävät sisällään liikesalaisuudeksi ja potilastiedoksi katsottavia tietoja ja koska 2) kyseiset asiakirjat eivät ole merkityksellisiä asian ratkaisun kannalta.

Asiakirjan toimittamisvelvollisuudesta säädetään oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 40 §:ssä, jonka mukaan: Tuomioistuin voi määrätä esineen tai asiakirjan tuotavaksi tuomioistuimeen taikka katselmuksen toimitettavaksi, jos esineellä tai asiakirjalla voi olla merkitystä näyttönä tai jos katselmuksen toimittamisella voi olla merkitystä näytön saamiseksi.”

Lainkohdan mukaista asiakirjan toimittamisvelvollisuutta koskevat samat rajoitukset kuin velvollisuutta antaa oikeudenkäynnissä suullisia lausumia. Velvollisuutta toimittaa asiakirja ei siten ole, jos asianosainen olisi oikeutettu tai velvollinen kieltäytymään asiassa todistamisesta.

Potilastiedot

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 14 §:n 1 momentin mukaan: Lääkäri tai muu terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa (559/1994) tai sen nojalla annetussa asetuksessa tarkoitettu terveydenhuollon ammattihenkilö ei saa todistaa henkilön tai hänen perheensä terveydentilaa koskevasta arkaluonteisesta tiedosta tai muusta henkilön tai perheen salaisuudesta, josta hän asemansa tai tehtävänsä perusteella on saanut tiedon, ellei se, jonka hyväksi salassapitovelvollisuus on säädetty, suostu todistamiseen.”

A:n pyytämät hoitosopimukset sekä hoito- ja palvelusuunnitelmat sisältävät arkaluonteista tietoa. Näissä asiakirjoissa on tietoja asiakkaiden terveydentilasta ja hoidon tarpeesta. Hoito- ja palvelusuunnitelmista ilmenee mm. diagnoosit, lääkitys ja muita terveydentilaan sekä henkilökohtaiseen hygieniaan liittyviä tietoja. B:llä ei ole oikeutta toimittaa kyseisiä asiakirjoja ilman jokaisen yksittäisen asiakkaan siihen antamaa erillistä suostumusta.

Liike- ja ammattisalaisuus

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 19 §:n mukaan: Liike- tai ammattisalaisuudesta saa kieltäytyä todistamasta, jolleivät erittäin tärkeät syyt ottaen huomioon asian laatu, todisteen merkitys asian ratkaisemisen kannalta ja seuraukset sen esittämisestä sekä muut olosuhteet vaadi todistamista.”

A:n pyytämien hoitosopimuksien tai hoito- ja palvelusuunnitelmien toimittaminen tarkoittaisi käytännössä sitä, että B paljastaisi kilpailijalleen kaikki liikesalaisuudeksi katsottavat asiakastietonsa eli asiakkaiden nimet, hinnat sekä henkilö- ja yhteystiedot. Kyse on B:n liiketoiminnan olennaisimmasta liikesalaisuudesta. B vetoaa oikeuteensa olla toimittamatta A:lle kyseisiä tietoja.

Asiakirjoilla ei ole merkitystä todisteena

A on väittänyt, että asiakirjoilla on merkitystä todisteena, koska niitä tarvitaan kaupan kohteen arvon arvioimisessa. A ei ole perustellut, miten kyseiset asiakirjat osoittaisivat tämän, mutta on väittänyt, että B on menettänyt puolet asiakkaistaan.

A:n väite asiakirjojen merkityksestä perustuu siihen, että B on menettänyt asiakkaita. Tällöin ainoa tieto, jota A asiakirjoista tarvitsee, on B:n hoitosopimusten lukumäärä. B on toimittanut A:lle selvityksen asiakassopimusten lukumäärästä ja lukumäärän kehityksestä ajanjaksolla […]. Selvityksestä ilmenee muun muassa, että vaikka entisistä asiakkaista vajaa puolet on (luonnollisista syistä kuten menehtyminen) jäänyt pois, on uusia asiakkaita saatu tilalle ja asiakasmäärän keskiarvo on koko ajan pysynyt korkeampana, kuin mitä se oli, kun liiketoiminta luovutettiin B:lle. Sama asia käy ilmi myös B:n luovuttamasta kirjanpitomateriaalista, josta ilmenee, että B:n liikevaihto on liiketoimintakaupan jälkeen kasvanut noin kolmanneksella. Ottaen huomioon, että A:lla on hallussaan tieto, johon vedoten se on esittänyt editiopyynnön, ei asiakirjoilla B:n käsityksen mukaan ole merkitystä todisteena asiassa.

A ei ole perustellut, miten hoito- ja palvelusuunnitelmalla voisi olla merkitystä asian ratkaisemisen kannalta. Kyseiset asiakirjat eivät sisällä B:n toiminnan tuloksellisuuden kannalta merkittävää tietoa. Ainoa merkityksellinen tieto tältäkin osin on näiden lukumäärä, joka on sama kuin hoitosopimusten lukumäärä. B katsoo asiakirjojen olevan asian ratkaisun kannalta merkityksettömiä.

Välimiesoikeuden päätöksen perustelut

Yleistä

Editiovaatimuksen ratkaiseminen edellyttää ensinnäkin kannanottoa siihen, ovatko editiovaatimuksen kohteena olevat asiakirjat sisällöltään sellaisia, että niillä voidaan olettaa olevan merkitystä asian ratkaisemisen kannalta. Toiseksi välimiesoikeuden on arvioitava, miten asiakirjojen salassapitoa koskevat eri säädöksissä asetetut velvoitteet vaikuttavat asiakirjan esittämisvelvollisuuteen.

Välimiesmenettelysääntöjen 33.2 §:n mukaan: “Välimiesoikeus voi kehottaa asianosaista menettelyn missä vaiheessa tahansa (…) (b) esittämään asiakirjan tai muun todisteen, jolla välimiesoikeuden mukaan voi olla merkitystä asian ratkaisemisen kannalta.”

Säännöissä ei ole itse editiomenettelystä tai sen toteuttamisesta tarkempia säännöksiä. Välimiesmenettelysääntöjen lisäksi muilla säännöksillä sekä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteilla voi olla tulkintaa ohjaava vaikutus harkittaessa editiokysymystä välimiesmenettelyssä.

A:n editiovaatimus

Vaatimuksen kohteena olevien asiakirjojen merkitys todisteina

A on väittänyt, että esitettäväksi vaadituilla asiakirjoilla on merkitystä näyttönä kannevaatimusten tueksi. B on kiistänyt A:n väitteen. B:n mukaan hoito- ja palvelusuunnitelmista ei ilmene sellaista tietoa, jonka perusteella A voisi arvioida kaupan kohdetta ottaen erityisesti huomioon, että B on toimittanut A:lle selvityksen B:n asiakassopimusten lukumäärästä ja lukumäärän kehityksestä.

Arvioitaessa asiakirjojen merkitystä on todettava, että varmuutta siitä, että asiakirjalla on todisteena merkitystä, ei voida edellyttää. Asiakirjan merkitystä ei siis voida arvioida erityisen tiukasti. Osapuolten tasavertainen asema välimiesmenettelyssä edellyttää asianosaisen tiedonsaantioikeuden arvioinnissa riittävää väljyyttä siten, että oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutuminen ei vaarannu.

A:n vaatimat B:n voimassa olevat hoito- ja palvelusuunnitelmat sekä hoitosopimukset sisältävät B:n vastauksessakin todetuin tavoin muun muassa B:n palvelujen hintoja. Lisäksi ne kuvastavat B:n liiketoiminnan luonnetta ja tilaa, sillä niissä esitetään tietoja B:n liiketoiminnan laajuudesta ja palvelumuodoista kunkin asiakkaan osalta. Välimiesoikeus katsoo, että näistä syistä kyseisillä asiakirjoilla voi olla merkitystä arvioitaessa siirtyneen liiketoiminnan nykytilaa ja arvoa. Editiovaatimuksen edellytykset täyttyvät tältä osin.

Koska välimiesoikeus katsoo, että A:n editiovaatimusta ei tule hylätä sen vuoksi, että pyydetyillä asiakirjoilla ei voi olla merkitystä asian ratkaisemisen kannalta, välimiesoikeus siirtyy seuraavaksi tarkastelemaan, estääkö liike- ja ammattisalaisuuden suoja tai arkaluonteisten tietojen suoja editiokehotuksen.

Liike- ja ammattisalaisuus

Asiakirjojen väitetyn merkityksettömyyden lisäksi B on vedonnut siihen, että hoitosopimukset ja -suunnitelmat sekä palvelusopimukset ja -suunnitelmat sisältävät liike- ja ammattisalaisuuksia. B on vedonnut oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 19 §:ään.

Oikeuskirjallisuudessa katsotaan vakiintuneesti, että sovellettaviin säädöksiin tai muihin normeihin perustuvaa oikeutta tai velvollisuutta olla luovuttamatta asiakirjoja on lähtökohtaisesti kunnioitettava myös välimiesmenettelyssä esitettyjä editiovaatimuksia ratkaistaessa (ks. mm. Gustaf Möller, “Todistelusta välimiesmenettelyssä” teoksessa Halila Heikki et al. (toim.): Juhlakirja Esko Hoppu 1935 – 15/1 – 2005 (2005) s. 258). Tästä lähtökohdasta voidaan kuitenkin poiketa, jos siihen on erittäin tärkeitä syitä (liikesalaisuuksien osalta ks. “IBA Rules on the Taking of Evidence in International Arbitration” artikla 9.2 (e), jonka mukaan editiovaatimus voidaan hylätä pakottavasta liikesalaisuuteen liittyvästä syystä).

Välimiesoikeus pitää uskottavana, että ainakin osa esitettäväksi vaadituista asiakirjoista sisältää B:n liikesalaisuuden piiriin kuuluvia tietoja myös A:n ja B:n välisessä relaatiossa, minkä vuoksi editiovelvollisuus edellyttää, että erittäin tärkeät syyt vaativat asiakirjojen esittämistä. Asiaa ratkaistaessa on otettava huomioon yhtäältä se, mikä merkitys asiakirjan esittämisellä voi olla esittämistä vaatineen osapuolen oikeussuojan kannalta ja miten suuri todistusarvo asiakirjalla voidaan olettaa olevan asiassa. Toisaalta on otettava huomioon, millainen tarve elinkeinonharjoittajalla on pitää tieto salassa ja siihen liittyen erityisesti se, mitä vahinkoa elinkeinonharjoittajalle voisi asiakirjan esittämisestä aiheutua.

B:n liike- ja ammattisalaisuuden suojan osalta on noussut esiin sekä A:n editiovaatimuksen hylkäämistä että hyväksymistä puoltavia seikkoja. Editiovaatimuksen hylkäämistä puoltaa liike- ja ammattisalaisuuden suojan lähtökohta, joka tulee sivuuttaa vain poikkeustapauksissa. Vaatimuksen hyväksymistä puoltaa se, että hoitosopimukset ovat siirtyneen liiketoiminnan ja sen arvonmuodostuksen keskeisin osa. Lisäksi A:lla on B:n nykyään omistaman liiketoiminnan entisenä harjoittajana ja osan pyydetystä aineistosta B:lle luovuttaneena tahona jo valmiiksi ainakin kohtuullisen tarkka tieto kyseisen liiketoiminnan keskeisistä seikoista ja hoito- sekä palvelusopimusten sisällöstä. Koska pääpiirteet B:n liiketoiminnan sisällöstä ovat jo A:n tiedossa, paljastettavien liikesalaisuuksien määrä jää joka tapauksessa vähäiseksi. Välimiesoikeus on edelleen ottanut huomioon, että liike- ja ammattisalaisuuksia tulisi välimiesoikeuden editiopäätöksen vuoksi luovuttaa vain varsin rajatulle henkilöpiirille välimiesmenettelyn asianosaisten lukumäärän rajoittuessa kahteen. Lisäksi Keskuskauppakamarin välimiesmenettelysääntöjen 49.2 §:n mukaan A:lla on velvollisuus pitää salassa B:n välimiesmenettelyssä esittämä aineisto.

Välimiesoikeus toteaa yhteenvetona, että A:n oikeus saada ajaa asiaansa on tapauksen olosuhteissa painavampi kuin B:n liike- ja ammattisalaisuuden suoja. Näin ollen B:n liike- ja ammattisalaisuuden suoja ei voi olla esteenä A:n editiovaatimuksen hyväksymiselle.

Potilastiedot

B:n asiakkaiden terveydentilaa koskevat arkaluonteiset tiedot eivät ole rinnastettavissa B:n liike- ja ammattisalaisuuksiin. Niissä ei ole kyse ainakaan B:n uusien asiakkaiden osalta A:n jo tiedossa olevista seikoista. Välimiesoikeus toteaa lisäksi, että muun muassa B:n asiakkaiden tarkoilla yksilöinti- ja terveydentilatiedoilla ei myöskään ole niin keskeistä merkitystä B:n liiketoiminnan arvon määrittämisessä, että A:n oikeus saada ajaa asiaansa riittävään asiakirja-aineistoon nojautuen syrjäyttäisi tämän välimiesmenettelyn kannalta ulkopuolisten yksityishenkilöiden arkaluonteisten tietojen suojan.

Edellä esitetyin perustein B:n ei tarvitse esittää A:lle asiakkaidensa arkaluonteisia tietoja kuten täsmällisiä yksilöinti- ja terveydentilatietoja. Harkittaessa tämän rajoituksen ulottuvuutta on otettava huomioon, ettei periaatteen soveltamisesta saa seurata sellaisia rajoituksia, jotka rikkovat oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatetta.

Päätöslauselma

Kaikki asiassa esitetyt seikat huomioon ottaen välimiesoikeus on ratkaissut editiovaatimukset seuraavasti:

Välimiesoikeus kehottaa B:tä esittämään A:lle viimeistään […] seuraavat asiakirjat:

1) jäljennökset kaikista voimassa olevista hoito- ja palvelusuunnitelmista (-sopimuksista); ja

2) jäljennökset muista voimassa olevista hoitosopimuksista, joiden perusteella B laskuttaa asiakkaita.

B:llä on oikeus salata 1) – 2) kohdissa mainituista asiakirjoista ne tiedot, joiden antaminen rikkoisi potilastietojen suojaa koskevia säännöksiä. B:n on salattavia osia harkitessaan otettava huomioon yhtäältä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaate, jossa lähtökohtana on asianosaisen täysi tiedonsaantioikeus, ja toisaalta se, miltä osin potilastietojen suojaa koskevista säännöksistä johtuu merkityksellisiä perusteita tietojen antamisen rajoittamiselle.

Mahdollinen salaaminen on toteutettava peittämällä asiakirjojen jäljennöksistä salattavat kohdat niin, että niiden pituus ja sijainti käyvät selkeästi ilmi luovutettavasta asiakirjasta.

Jos B ei noudata välimiesoikeuden päätöstä ilman hyväksyttävää syytä, välimiesoikeus voi välimiesmenettelysääntöjen 37.5 §:n mukaisesti tehdä siitä asianmukaiseksi katsomansa päätelmät.

Välimiesoikeus ratkaisee editiovaatimuksia koskevat kuluvaatimukset pääasian ratkaisemisen yhteydessä. 

Reported by Mika Savola
Chair, FAI Board

Posted in FAI cases |