FAI award in a sale of business dispute regarding the calculation of purchase price

Introduction

Company acquisitions and sale of business frequently give rise to disputes. This is evidenced by the FAI statistics, which show that these types of cases typically constitute the largest share of all FAI arbitrations.

Disputes often arise from the parties’ disagreement as to how the purchase price should be calculated. It is customary that contracts for the sale of shares or assets of a company contain specific price-adjustment provisions, which can be divided into two main categories: (i) the first category deals with the net asset value of the target company, calling first for a comparison of a closing balance sheet with a predefined, earlier reference balance sheet to determine the difference in the net asset values between these two financial statements, and then for an adjustment of the price in accordance with the difference; and (ii) the second category are provisions that make the price contingent on some sort of earn-out mechanism, meaning that the purchase price is wholly or (more often) partially determined by reference to the future performance of the target company in terms of profit, turnover, or some other financial measure (see also our previous FAI case comment).

There may, of course, be variations under each category. This was the case in a recent FAI award rendered by a Finnish sole arbitrator in a domestic FAI arbitration between A Oy, as claimant, and X and Y, as respondents. The dispute concerned the acquisition by A Oy of the shares held by X and Y in target company B Oy. More specifically, the contract stipulated that the purchase price was to be calculated according to the following formula: B Oy’s operating profit in the year 2013 multiplied by seven, minus net interesting-bearing debt. However, the parties disagreed on whether and how certain salary and other costs, as well as investments, should be taken into account in the calculation.

The claimant and the respondents each produced their own calculations as to the correct amount of purchase price. The sole arbitrator did not accept any of these as such but proceeded to prepare his own calculation. Below is an extract of the reasons for the sole arbitrator’s award as well as of its ultimate findings (in Finnish).

Riidattomat tosiseikat

A Oy yhtäältä sekä X, Y ja B Oy toisaalta ovat allekirjoittaneet 4.1.2013 ”Sopimus yritysjärjestelystä” -otsikoidun sopimuksen ja samalla kauppakirjan, jolla A Oy osti X:ltä 10 ja Y:ltä 9 B Oy:n osaketta. Sopimuksessa sovittiin paitsi muusta, B Oy:n jäljellä olevien 81 osakkeen myymisestä A Oy:lle ja osakkeiden kauppahinnan laskentaperusteesta. Osapuolet allekirjoittivat 16.9.2013 ”Muutos sopimukseen yritysjärjestelystä” -otsikoidun sopimuksen, jossa on sovittu ensin mainittuun sopimukseen liittyen nopeutetusta aikataulusta B Oy:n jäljellä olevien 81 osakkeen myymiseksi A Oy:lle (jäljempänä ”sopimus”).

Keskeinen erimielisyys

Tausta

Asianosaisilla on erilainen käsitys siitä, miten sopimuksen kohdan 3 ehtoa osakkeen kauppahinnan laskemisesta tulee tulkita. Sopimuskohdan sanamuodon mukaan:

”Osakkeiden hinta määräytyy seuraavasti:

B Oy:n hallinnoiman konsernin Käyttökate x 7

Vähennettynä tai lisättynä B Oy:n hallinnoiman konsernin taseen osoittamalla korollisella nettovelalla

Korollinen nettovelka

– rahat ja pankkisaamiset
– rahastosijoitukset ja muut välittömästi rahaksi muutettavat instrumentit

Vähennettynä

– käytössä olevan shekkitililimiitin määrä
– korolliset velat
– osamaksurahoitusvelka

Käyttökate on kertaerillä korjattu liikevoitto lisättynä poistoilla. Tämän sopimuksen perusteella Käyttökate on aina viimeisen vahvistetun tilinpäätöksen mukainen eli tämän sopimuksen mukaisessa osakekaupassa käytetään vuodelta 2013 laadittavan tilinpäätöksen mukaan laskettavaa käyttökatetta.

Nettovelkalaskelmaan otetaan varoina mukaan sellaisen investoinnin tasearvo, joka ei ole juurikaan ehtinyt tuottaa käyttökatetta sillä tilikaudella, jonka Käyttökatetta käytetään vaiheen 3 mukaisen osakekaupan kauppahinnan laskennan perusteena.”

Asianosaiset ovat ilmoittaneet, että laskukaavan sanamuodosta huolimatta osapuolten tarkoituksena on ollut, että laskenta tehdään B Oy:n eikä sen mahdollisen konsernin tilinpäätöksen perusteella.

Kantaja A Oy:n mukaan sopimuskohdan 3 mukaisessa laskukaavassa käyttökatteella tarkoitetaan B Oy:n tilikauden 1.1.-31.12.2013 vahvistetun tilinpäätöksen käyttökatetta, kuitenkin siten oikaistuna, että B Oy:n tulokseen vaikuttavina kuluina otetaan huomioon C:n laskennallinen palkkakustannus 38 593,75 euroa ja D:n kustannus 17 500 euroa.

Vastaajien X ja Y mukaan C:n ja D:n kustannusta ei tule ottaa huomioon käyttökatetta laskettaessa. Vastaajat ovat lisäksi vaatineet, että laskettaessa B Oy:n korollista nettovelkaa varoiksi on luettava myös eräiden sellaisten investointien tasearvo, jotka eivät juurikaan ole ehtineet tuottaa käyttökatetta tilikaudella 1.1.-31.12.2013. Vastaajien mukaan näitä investointeja on tasearvoltaan yhteensä 98 488,10 euroa.

Kantajan mukaan nettovelkalaskelmassa ei tule ottaa varoina huomioon tällaisia investointeja.

Laskennallinen käyttökate B Oy:n vahvistetun tilikauden 1.1.-31.12.2013 tilinpäätöksen mukaan muodostuu seuraavasti:

liikevoitto                                                             140 706,19
poistot ja arvonalentumiset                                   85 666,60
226 372,79 euroa

Kantajan vaatima laskutapa

Kantajan vaatiman laskutavan mukaan käyttökate muodostuu näin:

liikevoitto                                                           140 706,19

– C:n kustannus                                       -38 593,75
– D:n kustannus                                       -17 500,00
poistot ja arvonalentumiset                                  85 666,60
170 279,04 euroa

Kun käyttökate kerrotaan sovitulla kertoimella 7, saadaan sopimuksen mukainen liiketoiminnan arvo:

      170 279,04 x 7                                                1 191 953,28

Liiketoiminnan arvosta vähennetään tai lisätään taseen mukainen korollinen nettovelka, jolloin saadaan sopimuksen mukainen osakekannan arvo:

1 191 953,28

– rahat ja pankkisaamiset                                                       437 449,09

velat                         425 000,00                                 .
velat                         213 600,00                                 .
velat                           41 321,60                                 .
679 921,60               -679 921,60

949 480,77 euroa

Koko osakekannan arvosta X:n ja Y:n omistamien 81 osakkeen osuus on 769 079,4237 euroa. Kantaja vaatii tämän laskelman perusteella, että 81 osakkeen kokonaiskauppahinnaksi vahvistetaan 769 079,00 euroa.

Vastaajien vaatima laskutapa

Vastaajien vaatiman laskutavan mukaan käyttökate muodostuu tilinpäätöksen 2013 mukaisesti:

liikevoitto                                                            140 706,19
poistot ja arvonalentumiset                                  85 666,60
226 372,79 euroa

Kun tämä käyttökatteen määrä kerrotaan sopimuksen mukaisella kertoimella 7, saadaan:

           226 372,79 x 7                                                1 584 609,53 euroa

Kun tästä määrästä vähennetään korollinen nettovelka, saadaan koko osakekannan arvo:

                                                                                   1 584 609,53

– velat                                       679 921,60                         .
– rahat ja pankkisaamiset         437 449,09                         .
– nettovelka                                                       -242 472,51
– osakekannan arvo                              1 342 137,02 euroa

Tästä osakekannan arvon määrästä 81 osakkeen arvo on 1 087 130,99 euroa. Tämän jälkeen nettovelkaan on vastaajien mukaan lisättävä takaisin laskien sopimuksen kohdan 3 tarkoittamana, käyttökatetta tuottamattomien investointien tasearvona 81 osaketta vastaava osuus 79 775,36 euroa (81 % x 98 488,10 euroa):

                                                                                1 087 130,99

                                                                                     79 775,36

               1 166 906,35 euroa

Vastaajat vaativat tämän laskelman perusteella, että 81 osakkeen kokonaiskauppahinnaksi vahvistetaan 1 166 906,35 euroa.

Riidanalaiset asiakohdat

Riita koskee sopimuksen kohdan 3 tulkintaa kahdessa suhteessa. Ensiksi, tuleeko sopimusta tulkita kantajan vaatimalla tavalla niin, että C:n ja D:n kustannukset otetaan huomioon B Oy:n tilikauden 1.1.-31.12.2013 tulokseen vaikuttavina kuluina. Toiseksi, tuleeko nettovelkalaskelmaan ottaa mukaan varoina vastaajien vaatimalla tavalla käyttökatetta tilikaudella tuottamattomien investointien tasearvo.

Sopimuksen tarkoitus ja osapuolten tahto

Osapuolet ovat toisiinsa nähden riippumattomia. A Oy on liiketoimintaa harjoittava yhtiö. X ja Y ovat yksityishenkilöitä, mutta heillä on saadun selvityksen mukaan pitkä työ- ja omistushistoria liiketoimintakonsernin vastuullisina johtohenkilöinä. Tämä huomioon ottaen välimiesoikeus pitää sopimuksen osapuolia sopimuksentekomahdollisuuksiltaan tasaveroisina toimijoina.

Erimielisyys koskee sopimusehtojen tulkintaa. Sopimuksen tulkinnassa tulee ensisijaisesti selvittää osapuolten yhteinen tarkoitus. Tämän osalta välimiesoikeus katsoo, että osapuolten voidaan olettaa pyrkineen toimimaan rationaalisesti pitäen tavoitteena sitä, että luovutettavien osakkeiden kauppahinta vastaisi B Oy:n taloudellista asemaa. Kun kauppahinta on sovittu laskettavaksi tilikauden 2013 tilinpäätöksen käyttökatteen perusteella, on molempien osapuolten intressissä, että kirjanpito sisältää oikein tilikauden tulot ja menot ja tulos muodostuu oikean määräisenä. Kauppahintalaskelmassa ei kauppahintaa kuitenkaan ole johdettu tilinpäätöksestä suoraan, vaan sopimukseen otetun laskentakaavan mukaisesti.

Sopimus on vastaajien mukaan syntynyt niin, että kantaja on laatinut sopimuksen tekstin ja toimittanut sen vastaajille. Sopimuksen teksti on hyväksytty ja sopimus on allekirjoitettu ilman erityisiä sopimusneuvotteluja. Vastaajien mukaan sopimuksen tekstiin ei ole tehty muutoksia ennen allekirjoitusta. Välimiesoikeus ottaa kantaa tähän seikkaan jäljempänä käsitellessään epäselvyyssääntöä.

Sopimuksen sanamuodon mukaan kauppahinnan laskentakaavassa käyttökate on tilinpäätöksen 2013 mukainen käyttökate ja myös nettovelka lasketaan tämän tilinpäätöksen mukaan, ottamalla oikaisuna huomioon sellaisen investoinnin tasearvo, joka ei ole juurikaan ehtinyt tuottaa käyttökatetta tilikaudella 2013.

Asiassa on näytetty, että B Oy:n varsinaisessa yhtiökokouksessa 27.6.2014 Y on edustanut 41 osaketta ja X 40 osaketta. A Oy on edustanut 19 osaketta. Tilinpäätöksen vahvistamista käsiteltäessä A Oy on esittänyt, että tilinpäätöstä ei tule vahvistaa, koska siitä puuttuvat kuluina C:n ja D:n kulut, pääomaltaan sivukuluineen yhteensä 55 394,50 euroa. Tilinpäätös kuitenkin vahvistettiin äänestyksen jälkeen (äänet 81 puolesta ja 19 vastaan).

Välimiesoikeus arvioi seuraavaksi erikseen kutakin riidanalaista asiakohtaa.

Riidanalaisten asiakohtien arviointi

C:n työskentely ja palkkakustannuksen kohdentaminen

a) Asiassa on ensin kysymys siitä, onko C tehnyt B Oy:lle työtä niin, että hänen laskennallinen palkkakustannuksensa tulee ottaa huomioon B Oy:n tulokseen vaikuttavana kuluna, vaikka tämä kulu ei sisälly B Oy:n kirjanpitoon eikä tilikaudelta 2013 tilintarkastettuun ja vahvistettuun tilinpäätökseen. Kysymys on sekä siitä, miten asian suhteen olisi tullut menetellä hyvän kirjanpitotavan mukaan että siitä, miten asia vaikuttaa osapuolten välisessä suhteessa ja kauppahintalaskelmaan.

Sopimukseen ei ole sisällytetty luetteloa tai muuta selvitystä tai varaumaa osakekaupan kohdeyhtiön B Oy:n palveluksessa olevista työntekijöistä eikä asiassa ole muutoinkaan osoitettu, että näistä seikoista olisi nimenomaisesti keskusteltu osapuolten välillä ennen sopimuksen allekirjoittamista.

Jutussa on esitetty C:n työskentelystä sekä kirjallista että suullista selvitystä. Asiassa on riidatonta, että C on ollut Z Oy -nimisen osakeyhtiön palkattu työntekijä vuonna 2013. Z Oy on X:n määräysvallassa oleva osakeyhtiö. C ei ole ollut muodollisesti B Oy:n palveluksessa edes osa-aikaisena työntekijänä, mutta kantajan väittämä on, että C on tosiasiallisesti työskennellyt B Oy:n toimitiloissa ja suorittanut B Oy:lle sellaisia työtehtäviä, jotka ovat olleet välttämättömiä yhtiön normaalin liiketoiminnan jatkamiseksi. Kantaja on kertonut, että C:n työskentely B Oy:lle selvisi sille vasta loppuvuodesta 2013. Lisäksi kantaja on väittänyt, että C:n työskentely B Oy:lle ja se, että C:n palkkakustannus niin muodoin kuuluisi B Oy:hyn, olisi ollut vastaajien tiedossa, mutta vastaajat eivät ole tästä kertoneet kantajalle ennen sopimuksen tekemistä, mikä on lojaliteettiperiaatteen vastaista.

Vastaajat ovat myöntäneet, että C on suorittanut joitakin työtehtäviä, jotka ovat liittyneet B Oy:n toimintaan. Nämä työtehtävät ovat sijoittuneet vuoden 2012 loppuun, jolloin B Oy ja E Oy yhdistyivät. Vuoden 2013 aikana suoritetut tehtävät ovat liittyneet väliaikaista työvuorosuunnittelua ja tuntikirjanpitoa, satunnaisia työtehtäviä sekä yhtiön [paikkakunnan nimi] toimipisteen tyhjentämistä lukuun ottamatta kahden [toimipisteen] yhdistymiseen. Yhdistymiseen liittyviä työtehtäviä tai muita työtehtäviä ei ole ollut vuoden 2013 alkupuolen jälkeen. B Oy:hyn on palkattu lisää työntekijöitä eikä C:n työpanosta B Oy:ssä ole tarvittu.

Vastaajat ovat lisäksi katsoneet, että C:n työskentely B Oy:ssä on perustunut hänen omaan toimintaansa ilman, että häntä olisi pyydetty suorittamaan tehtäviä. Työskentely on myös tapahtunut vastoin C:lle annettuja määräyksiä. Tehtävien määrä on ollut niin vähäinen, että mitään perustetta laskuttaa niistä B Oy:tä ei ole ollut.

Kantaja on esittänyt yksityiskohtaisen luettelon C:lle B Oy:ssä kuuluvista työtehtävistä. Luettelossa on erityyppisiä tehtäviä ja ne voidaan ryhmitellä eri tavoin. Osan työtehtävistä on väitetty liittyneen taloushallintoon. Vastaajat ovat katsoneet, että C:llä ei ole voinut olla B Oy:ssä mitään sellaista asemaa, jonka perusteella hän olisi voinut hoitaa B Oy:n taloushallintoon liittyviä tehtäviä taikka tehdä talouteen liittyviä päätöksiä tai sopimuksia yhtiön puolesta. Vastaajien mukaan taloushallinnon tehtäviä varten yhtiössä oli muita työntekijöitä ja vuonna 2013 näitä palkattiin lisää. Yhtiössä oli lisäksi henkilökuntaa muitakin toimintoja varten, ja muun muassa henkilöstöasioista vastasi keskeisesti Y.

Vastaajat ovat lisäksi kiinnittäneet huomiota siihen, että C:llä ei ole ollut [  ]alan koulutusta eikä myöskään tietokonealan koulutusta. B Oy ei omistanut huoneistoja tai kiinteistöjä, vaan nämä omisti Z Oy. Tämä tekee vastaajien mielestä epäuskottavaksi sen, että C olisi voinut tehdä B Oy:n lukuun huoneistoihin tai kiinteistöihin liittyviä työtehtäviä. (…)

Välimiesoikeus toteaa, että sopimuksen taustalla on ollut osapuolten tavoite kehittää B Oy:n toimintaa ja tähän liittyen tehdä järjestelyjä, joilla B Oy ja E Oy yhdistetään yhdeksi [toiminnalliseksi kokonaisuudeksi]. Pääosin vuonna 2012 tehdyn yhdistymisen vaatima toimintojen ja rakenteiden integrointi jatkui vielä vuoden 2013 puolelle. C:n on näytetty osallistuneen tähän yhdistymisprosessiin.

Välimiesoikeus pitää uskottavana, että C on myös vuoden 2013 puolella tehnyt B Oy:lle työtehtäviä, jotka ovat liittyneet [toimipisteiden] yhdistämisen edellyttämään toimintojen sopeuttamiseen ja jotka ovat sisältäneet erilaisia päivittäisen käytännön tehtäviä. Z Oy:n ei ole näytetty C:n työnantajana nimenomaisesti osoittaneen C:lle tehtäviä, jotka liittyisivät B Oy:n liiketoimintaan, mutta Z Oy:n ja B Oy:n omistuspohja ja niiden toisiinsa liittyvä liiketoiminnan intressi ovat voineet [toimipisteiden] yhdistymisen jälkeenkin aiheuttaa sen, että C:n tosiasiallista työskentelyä B Oy:n tiloissa ei ole haluttu nimenomaisesti kieltää. Uskottavaa ei ole, että C:n työskentely olisi tapahtunut täysin työnantajan tietämättä. (…)

Z Oy:llä olisi työnantajan johto- ja valvontaoikeuden nojalla ollut oikeus tarkentaa C:n toimenkuvaa ja valvoa, mitä töitä C tekee sekä missä ja milloin työtä tehdään. Z Oy:n ei ole näytetty antaneen mitään varoitusta C:lle Z Oy:n työtehtävien laiminlyönnistä.

C on itse arvioinut työskentelynsä painottuneen pääasiassa B Oy:hyn suhteessa 80/20. Y on puolestaan arvioinut, että suhteen pitäisi olla pikemminkin 20/80.

Välimiesoikeus toteaa, että C:n työskentelystä B Oy:lle ei ole saatu tarkkaa kuvaa. Täsmällistä kuvaa ei ole saatu siitäkään, millainen toimenkuva C:llä on ollut Z Oy:ssä. Välimiesoikeuden käsityksen mukaan C:n koulutustausta ja se, että hänellä ei ole ollut muodollista työntekijäasemaa B Oy:n organisaatiossa, on Y:n kertomin tavoin rajoittanut C:n mahdollisuuksia hoitaa niin laajasti B Oy:n toimintaan liittyviä tehtäviä kuin kantaja ja C itse ovat esittäneet. B Oy:llä on X:n ja Y:n kertomalla tavalla ollut muutakin suorittavaa henkilökuntaa.

Myös siitä on saatu epätarkka kuva, miten C:n suorittamat työtehtävät ovat ajoittuneet vuodelle 2012 ja vuodelle 2013, ja miten tehtävät ovat liittyneet [toimipisteiden] yhdistymisprosessiin vuonna 2012 tai B Oy:n omaan toimintaan vuonna 2013. Välimiesoikeus kuitenkin katsoo todistaja F:n kertomuksen ja myös C:n oman kertomuksen tukevan päätelmää, jonka mukaan C on vuonna 2013 hoitanut B Oy:n liiketoimintaan liittyvästi lähes päivittäisesti erilaisia luonteeltaan suorittavia juoksevia työtehtäviä ja muita yhtiön henkilökuntaa avustavia työtehtäviä. Nämä työtehtävät ovat edistäneet B Oy:n toimintaa. Uskottavaa selvitystä ei kuitenkaan ole saatu C:n oman kertomuksen tueksi siitä, että hän olisi pääasiallisesti työskennellyt B Oy:lle, ja että työskentely Z Oy:ssä, joka oli hänen työnantajansa, olisi ollut vain vähäistä.

Vuoden 2013 palkkakustannus joudutaan kohdistamaan arviona. Jutussa on saatu tieto Z Oy:n C:lle vuonna 2013 maksamasta palkasta. Tämä ei kuitenkaan suoraan anna perustetta arvioida C:n B Oy:lle tekemän työn arvoa, kun tarkempaa selvitystä C:n työtehtävistä Z Oy:ssä ei ole saatu. Y on arvioinut C:n B Oy:lle tekemän työn edustavan enintään 20 prosenttia C:n kokonaistyöstä. Kun kantajan laskelman – jota vastaajat eivät ole kiistäneet – mukaan C:n palkkakustannus vuonna 2013 on ollut 38 593,75 euroa, on 20 prosentin osuus tästä palkkakustannuksesta 7 718,75 euroa. Välimiesoikeus arvioi tämän kustannuksen edustavan C:n B Oy:lle tekemän työn euroarvoa.

b) Asiassa on tämän jälkeen kysymys siitä, onko kantaja vastaajien väittämin tavoin menettänyt oikeuden vedota C:n palkkakustannuksen huomioon ottamiseen kauppahintalaskelmassa, koska kantaja olisi tiennyt C:n työnantajasta B Oy:n käyttökatetta ja kauppahintaa määritettäessä. Kantajan olisi vastaajien mukaan tullut vaatia tästä sopimukseen varaumaa. Vastaajat ovat perustaneet väitteensä siihen, että A Oy on tarjonnut B Oy:lle taloushallinnon palveluja ja talousohjausosaamista, ja B Oy:n palkanlaskenta on jo vuodesta 2010 hoidettu A Oy:n toimesta.

Välimiesoikeus katsoo, etteivät nämä seikat yksinomaan riitä osoittamaan sitä, että A Oy yhtiönä olisi ollut tietoinen C:n työnantajasta ja tämän merkityksestä osakekaupan kauppahinnan laskemiselle. Vastaajien väite hylätään.

c) Asiassa on vielä kysymys siitä, onko C:n palkkakustannus sellainen meno, joka tulisi ottaa huomioon B Oy:n käyttökatetta laskettaessa.

Vastaajat ovat katsoneet, että sopimus edellyttää yksiselitteisesti käyttökatteen laskemista vahvistetun vuoden 2013 tilinpäätöksen perusteella. Käsiteltäessä vuoden 2013 tilinpäätöksen vahvistamista B Oy:n varsinaisessa yhtiökokouksessa kantaja on kuitenkin vastustanut tilinpäätöksen vahvistamista sillä perusteella, että siihen ei ole sisällytetty kuluina C:n palkkakustannusta eikä jäljempänä selostettavaa D:n kustannusta. Välimiesoikeus katsoo, että kantaja on säilyttänyt puhevallan näiden kustannusten osalta vastustaessaan tilinpäätöksen vahvistamista, eikä asiaan vaikuta se, että tilinpäätös on vahvistettu ilman C:n työkustannuksen huomioon ottamista.

Välimiesoikeus myös katsoo, että vastoin kantajan väitettä vastaajien ei ole näytetty tarkoituksellisesti jättäneen ilmoittamatta C:n työskentelystä B Oy:lle ja näin saaneen aikaan sen, että kantaja on voinut erehtyä kauppahinnan laskemiseen vaikuttavassa olennaisessa seikassa. Vaikka käyttökatteeseen sovellettava kerroin merkitseekin myyjille selkeää etua ja kannustinta, ei asiassa ole saatu viitteitä siitä, että vastaajat olisivat tarkoituksellisesti pyrkineet hyötymään tästä. Vastaajat ovat olleet tietoisia C:n työskentelystä B Oy:n tiloissa ja hänen suorittavan erilaisia B Oy:n toimintaan liittyviä tehtäviä. Vastaajat ovat kuitenkin voineet arvioida työmäärän niin vähäiseksi, ettei asiasta ollut erikseen tarvetta ilmoittaa ostajataholle. C:n työskentelystä on vasta prosessin aikana saatu tarkentavaa tietoa.

C:n työkustannuksen arvioimista B Oy:n kirjanpidon menona tulee tarkastella kirjanpidon ja tilinpäätöksen laatimista koskevien periaatteiden nojalla. Kirjanpitolain 2 luvun 1 §:n mukaan kirjanpitovelvollisen on merkittävä kirjanpitoonsa liiketapahtumina menot, tulot, rahoitustapahtumat sekä niiden oikaisu- ja siirtoerät. Saman luvun 3 §:n mukaan menon kirjaamisperusteena on tuotannontekijän vastaanottaminen. Kirjanpitokäytännössä tavataan puhua reaaliprosessista. Jos yritys vastaanottaa reaaliprosessissa tuotannontekijän, kuten työsuorituksen, sille syntyy velvollisuus kirjata liiketapahtuman perusteella meno.

Sopimuksen mukaisessa hintamekanismissa B Oy:lle kohdistettavien menojen ja tulojen oikeellisuudella on erityinen merkitys, koska kauppahintalaskelmassa käyttökate kerrotaan seitsemällä. Tämä seikka korostaa sitä, että kantaja on voinut osakkeiden ostajana odottaa, että B Oy:n tilinpäätös vuodelta 2013 johdetaan kirjanpidosta niin, että kirjanpitoon on sisälletty menoina kaikki sellaiset menot, mukaan luettuna vastikkeet työsuorituksista, jotka liittyvät B Oy:n toimintaan.

Tilinpäätöksen tulee antaa kirjanpitolain 3 luvun 2 §:n mukaisella tavalla oikeat ja riittävät tiedot kirjanpitovelvollisen toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta. Tämä seikka ja kirjanpitolain systematiikka sekä osapuolten oletettu rationaalinen tarkoitus sitoa kauppahinta tilinpäätöksen osoittamaan yhtiön taloudelliseen asemaan eivät jätä tilaa muuhun johtopäätökseen kuin että C:n vuonna 2013 B Oy:lle tekemä työsuoritus on edellyttänyt työkustannuksen kohdentamista palvelun vastaanottaneeseen B Oy:hyn ja ottamista huomioon tämän yhtiön liiketoimintaan kuuluvana menona ja siten käyttökatetta kauppahintalaskelmassa vähentävänä eränä.

Kun C:n työskentelyn kustannus otetaan huomioon sopimuksen kohdan 3 mukaisessa käyttökatelaskelmassa, on käyttökate tällöin:

226 372,79

C:n työkustannus                                       –7 718,75

                                           218 654,04 euroa

D:n työskentely ja menojen kohdentaminen

Kantaja on lisäksi vaatinut D:n [  ]työhön perustuvan laskutuksen huomioon ottamista käyttökatelaskelmassa. Kantajan mukaan tämän laskutuksen määrä on 17 500 euroa. Vastaajat ovat kiistäneet kantajan vaatimuksen ja vedonneet siihen, että D:n työtä ei ole laskutettu, koska D:n ja B Oy:n välillä olisi sovittu keskinäisten suoritteiden clearingistä niin, että kumpikaan ei laskuta omista suoritteistaan.

Kantaja on puolestaan väittänyt, että sanottu clearing on koskenut vain niitä työtunteja, jotka ovat kohdistuneet [toimipisteiden] yhdistymisen edellyttämään haltuunottoon, mutta ei ajalla 18.4.-31.12.2013 tehtyjä [  ]työtunteja. Tätä jaksoa edeltävät D:n [  ]työtunnit oli laskutettu B Oy:ltä.

Kantajan laskelman mukaan D on käyttänyt työaikaa B Oy:llä yhteensä 32 työpäivää matkoineen. Tästä työstä on sovittu korvaukseksi 700 euroa/työpäivä. Kun määrästä vähennetään haltuunottoon, talousohjaukseen ja toiminnan kehittämiseen liittyvinä päivinä 7 työpäivää, on 25 työpäivän kustannus 17 500 euroa (25 päivää x 700 euroa).

Asiassa saadun selvityksen mukaan D:n laskutus on tullut esille siinä vaiheessa, kun tilinpäätöstä tilikaudelta 2013 tarkastettiin. Todistaja G on kertonut, että hän oli kiinnittänyt huomiota tilikauden tuloksen määrään ja pyytänyt asiaan selvitystä. Tämän jälkeen hänelle oli selvinnyt, että kysymys ei ollutkaan hänen ensin luulemastaan varaston arvon muutoksesta vaan D:n [  ]työlaskutuksesta. G ei ollut nähnyt D:n [  ]työstä laskua, vaan vain sähköpostissa lähetetyn laskelman. D:n laskutuksesta ei ollut ilmoitettu mitään etukäteen. G:n mukaan kustannuksen ilmoittaminen tällä tavoin poikkesi normaalista [  ]työn laskutuksesta. (…)

D on häntä kuultaessa kertonut hoitaneensa vuosina 2012 ja 2013 erilaisia [toimipisteiden] integraatioon ja brändimuutokseen liittyviä töitä ja lisäksi [  ]työtä. Hän on kertonut sopineensa syksyllä 2013 X:n ja Y:n kanssa siitä, ettei hänen työstään lähetetä erikseen laskua, vaan hänen syksyn 2013 työpanostaan koskeva laskutuksensa katsotaan kauppahinnan määrittelyn yhteydessä. Hän oli tehnyt laskelman tekemästään työstä ja katsonut, että [  ]työpäiviä oli yhteensä 25. Hänen mukaansa sopimus laskuttamattomuudesta ei kuitenkaan koskenut [  ]työtä vaan vain integraatioon liittyvää työtä, ja tarkoitus oli, että asia selvitettäisiin osakekaupan yhteydessä. D ei osannut sanoa, miksi ja milloin asia olisi muuttunut riitaiseksi.

Välimiesoikeus toteaa, että jutussa ei ole saatu täsmällistä selvitystä siitä, mitä sopimus keskinäisestä clearingista on tarkoittanut. X:n ja Y:n mukaan sopimus on koskenut integraatioon liittyvän työn lisäksi myös D:n [  ]työn laskuttamista. Toisaalta D:n mukaan sellaista sopimusta ei ole tehty, jonka mukaan hänen [  ]työstään ei laskutettaisi, vaan vain integraatioon ja brändimuutokseen liittyvä työ oli tarkoitus jättää puolin ja toisin laskuttamatta. [  ]työtä koskevan laskun lähettämisestä tai lähettämättä jättämisestä ei nimenomaisesti sovittu, vaan ajatuksena oli, että määritettäessä loppukauppahintaa katsottaisiin hänen syksyinen työpanoksensa ja se, mitä siitä hyvitetään.

Asiassa saatu selvitys osoittaa, että D on tehnyt integraatioon ja brändimuutokseen liittyvien töiden lisäksi myös [  ]työtä, jonka määrä on ollut B Oy:n tietojärjestelmän mukaan 25 päivää ajalla 18.4.-31.12.2013. Kun päivä on sovittu hinnoiteltavaksi 700 euroon, D:n [  ]työn kustannuksen määrä on 17 500 euroa. Jutussa on näytetty sovitun, että D:n työstä, joka on liittynyt integraatioon ja brändimuutoksiin, ei erikseen laskuteta. Täsmällistä selvitystä siitä, miten on ollut tarkoitus menetellä D:n [  ]työn laskutuksen osalta, ei jutussa ole saatu.

Aikaisempi käytäntö, jonka mukaan D:n [  ]työstä kirjataan kustannus kirjanpitoon, viittaa siihen, että vastaavaa menettelyä tulisi soveltaa myös vuoden 2013 loppupuolen [  ]työn osalta. Se, että D on tehnyt [  ]työtä 17 500 euron laskutusarvon osalta, lähtökohtaisesti edellyttää, että laskuttamattomuudesta tulisi olla nimenomainen sopimus. Näyttövelvollisuus tällaisen sopimuksen olemassaolosta on vastaajilla.

Toisaalta D:n [  ]työn laskuttaminen on ollut aikaisemman käytännön mukaisesti kantajan tehtävä. Kantaja kantaa riskin siitä, ettei laskutusta ole tehty. Kantajalla olisi ollut mahdollisuus laskuttaa D:n [  ]työ asianmukaisesti.

D:n mukaan hänen [  ]työnsä oli tarkoitus huomioida kauppahinnan määrittämisen yhteydessä, mutta hän ei osannut kertoa siitä, millä tavalla tämä tultaisiin tekemään. Kyseessä oli D:n mukaan kaupan osapuolten hoidettavissa oleva asia. D on tehnyt [  ]työstään laskelman. Välimiesoikeuden käsityksen mukaan kantajalla on täytynyt olla tiedossa D:n laskelma. Selvitystä on saatu siitä, että D:n palkkiokysymys tuli esille vasta vuoden 2013 tilinpäätöstä tarkastettaessa, eikä kantaja ollut silloinkaan aloitteellinen. Kun se ei ole lähettänyt B Oy:lle aikaisemman käytännön mukaista asianmukaista laskua – otettavaksi asianmukaisella tavalla huomioon B Oy:n kirjanpidossa – tämä seikka tukee vastaajien näkemystä, jonka mukaan sopimus laskuttamattomuudesta olisi koskenut D:n koko työtä. Ainakin kantajan passiivinen menettely laskutuksen suhteen on lisännyt D:n [  ]työn palkkioveloitukseen liittyvää epäselvyyttä. Asiassa ei ole saatu riittävää näyttöä kustannuksen huomioon ottamiseksi B Oy:n menona.

Välimiesoikeus hylkää näillä perusteilla kantajan vaatimuksen ottaa kauppahintalaskelmassa käyttökatetta laskettaessa huomioon kustannuksena D:n [  ]työn laskutusarvo 17 500 euroa.

Investointien tasearvo

Sopimuksen 3 kohdan mukaisessa laskukaavassa on sovittu, että käyttökatteesta vähennettävässä nettovelan määrässä otetaan varoina mukaan ”sellaisen investoinnin tasearvo, joka ei ole juurikaan ehtinyt tuottaa käyttökatetta sillä tilikaudella, jonka Käyttökatetta käytetään vaiheen 3 mukaisen osakekaupan kauppahinnan laskennan perusteena.”

Vastaajat ovat väittäneet esittämäänsä laskelmaan viitaten, että tällaisia investointeja on yhteiseltä tasearvoltaan 98 488,10 euroa. Kantaja on kiistänyt tämän ja vaatinut, että jos investointien tasearvo lisätään nettovelkalaskelmassa varoihin, tulee investoinnin tuotto vastaavasti vähentää kauppahintalaskelmassa käyttökatteesta.

Välimiesoikeus toteaa tältä osin, että sopimuksen mukaan investointien tasearvo otetaan huomioon nettovelkalaskelmassa. Kantajan vaatimus on sopimuksen vastainen.

Asiassa on ratkaistava, mitä sopimuskohdassa tarkoitetaan ilmauksella ”joka ei ole juurikaan ehtinyt tuottaa käyttökatetta… tilikaudella”. Vastaajat ovat jättäneet välimiesoikeudelle laskelman tällaisista investoinneista. Jutussa on kuultu todistajana HTM G:tä, joka on kertonut laatineensa kyseisen laskelman. G:n mukaan hän on avustanut varsinaista tilintarkastajaa KHT H:tä B Oy:n tilintarkastuksessa. Laatiessaan laskelmaa G oli pitänyt ilmausta ”juurikaan” epäselvänä. Hän oli päätynyt pitämään kriteerinä sitä, että hankinta oli tapahtunut tilikauden lopussa. Kun investoinnista on yleensäkin vaikea määrittää, miten se tuottaa tuloa, oli hankinta-ajankohta sopiva kriteeri. Listaan kirjattiin hankinnat johdonmukaisesti tätä samaa kriteeriä käyttäen.

Todistaja F on puolestaan todennut, että käyttökatteen määrittäminen yksittäiselle hankinnalle, erityisesti laite- tai kalustohankinnalle, on vaikeaa laskea tai arvioida järkevin perustein. Ilmauksella ”juurikaan” F arvioi tarkoitettavan sitä, että käyttökatevaikutus on hyvin lähellä nollaa.

Vastaajat ovat vedonneet siihen, että sopimus on kantajan yksin laatima, se oli toimitettu vastaajille vain allekirjoittamista varten, eikä sopimusehdoista ollut osapuolten kesken neuvoteltu. Tämän vuoksi siinä tapauksessa, että sopimusehto jäisi sisällöltään epäselväksi, ehtoa tulee tulkita sen laatineen osapuolen eli kantajan vahingoksi.

Välimiesoikeus toteaa, että kun osapuolet ovat sopimuksentekomahdollisuuksiltaan tasavertaisia, vastaajien vetoaman epäselvyyssäännön soveltamiseen liittyy ongelmallisuutta. Sopimusoikeudessa tunnetaan sinällään tulkintaperiaatteena epäselvyyssääntö, jonka mukaan riskin sopimusehdon tulkinnanvaraisuudesta kantaa viime kädessä ehdon laatinut osapuoli, ja ehtoa tulkitaan sen vahingoksi. Oikeuskäytännössä periaatetta on sovellettu lähinnä vakioehtoihin, mistä nyt ei ole kysymys, ja yleensä sellaisissa tilanteissa, joissa toinen osapuoli on ehdon laatineeseen osapuoleen nähden heikommassa sopimuksentekoasemassa, kuten elinkeinonharjoittaja/kuluttaja -suhteissa. Epäselvyyssääntö voi kuitenkin tulla sovellettavaksi myös liiketoiminnan sopimustilanteissa, joissa osapuolet ovat keskenään tasaveroisessa asemassa. Asia liittyy sen arviointiin, miten sopimusehdon epäselvyyteen liittyvää riskiä on perusteltua jakaa.

Välimiesoikeus katsoo, että osapuolet ovat olleet liiketoiminnan kauppakäytänteitä tuntevia tahoja. Yrityskaupan valmisteluun ja yrityskaupan käytäntöön kuuluu tavallisesti sopimusehtojen arviointi ennen sopimuksen allekirjoittamista. Asianosaiset ovat kuitenkin olleet samaa mieltä siitä, että sopimus on allekirjoitettu sen sisältöisenä kuin kantaja on sen laatinut. Vastaajilla on toisaalta ollut mahdollisuus kommentoida sopimuksen ehtoja, esittää tarvittaessa niihin muutoksia ja vaikuttaa siten sopimuksen lopulliseen sisältöön. Tämän vuoksi ei riskiä investointien tasearvon huomioon ottamista nettovelkalaskelmassa koskevan sopimusehdon mahdollisesta epäselvyydestä voida sälyttää yksin kantajalle sopimusehdon tekstin laatijana.

Välimiesoikeus toteaa lisäksi, että vaikka kyseistä sopimusehtoa tulkittaisiinkin kantajan vahingoksi, tästä ei voi seurata, että vastaajien esittämä laskelma relevanteista investoinneista tulisi hyväksyä sellaisenaan. Epäselvyyssääntö voisi vaikuttaa enintään sen tulkintaan, millaisilla kriteereillä investoinnit luokiteltaisiin sellaisiksi, jotka ”eivät juurikaan ole ehtineet kerryttää käyttökatetta tilikaudella”. Välimiesoikeus katsoo, ettei epäselvyyssäännön soveltamiselle ole tällaisessa tilanteessa edellytyksiä eikä periaatteesta saataisi tukea sopimusehdon sisällön täsmentämiseksi.

Sopimuksen sanamuoto ”ei juurikaan ole ehtinyt tuottaa käyttökatetta…tilikaudella” viittaa siihen, että kaikkia tilikaudella 2013 tehtyjä investointeja ei kuitenkaan ole tarkoitettu rajata pois laskennasta, vaan jonkinlainen luokittelun avain on ollut ajatuksena sopimusehtoa laadittaessa. Muutoin sanamuoto on epäselvä ja se jättää tulkinnanvaraiseksi muun muassa sen, ratkeaako luokittelu hankinnan ajan, hankinnan arvon, investoinnin tuloksentekokyvyn vai jonkin muun kriteerin perustella. Sopimuksen sanamuoto viittaa lähimmin aikaan, ja sen vuoksi laskelman laatineen todistaja G:n valinta käyttää kriteerinä hankinnan ajankohtaa on johdonmukainen. G:n laskelmaan on kirjattu sellaisia hankintoja, jotka on tehty tilikauden loppupuolella.

Asiassa on saatu erilaista ja keskenään ristiriitaista selvitystä vastaajien esittämään laskelmaan kirjattujen investointien merkityksestä käyttökatteen kertymisen kannalta. Aikatekijä on suhteellinen ja hankinnat ovat sisällöltään ja myös kooltaan erilaisia, ja niiden merkitys ja tuloa tuottava vaikutus liiketoiminnassa on ollut erilainen. Hankinnoissa on sellaisia, jotka ovat liittyneet valmiiseen liiketoimintaan, ja sellaisia, joiden vaikutus oletettavasti alkaisi vasta ostajan omistusaikana, ja lisäksi eräitä yksittäisiä esinehankintoja. (…)

Hankinta-aika luokittelun kriteerinä on lähtökohtaisesti epätarkka kriteeri, vaikka se lieneekin paras käytettävissä oleva ja lähimmin sopimuksen sanamuotoa vastaava avain. Asiassa esitetty näyttö hankintojen vaikutuksista käyttökatteeseen on ristiriitaista. Välimiesoikeus katsoo, yrityskaupan tavanomaiset käytänteet huomioon ottaen, että sovittaessa kauppahinnan määräytymisestä pyrkimyksenä on, että laskentaperusteet ovat riittävän tarkkoja ja todennettavissa. Tapa, jolla investointien vaikutusta käyttökatteeseen on vastaajien laskelmassa jäljitetty, on johdonmukainen, mutta se ei välimiesoikeuden mielestä ole täsmällisyyden suhteen riittävä. Saatu näyttö jättää hankinnan ja käyttökatteen väliseen riippuvuuteen liiaksi epävarmuutta. Käyttökatevaikutusta ei asian luonne huomioon ottaen kuitenkaan voida määrittää arvioimalla.

Välimiesoikeus hylkää näillä perusteilla vastaajien vaatimuksen ottaa varoina huomioon sopimuksen kohdan 3 mukaisessa nettovelkalaskelmassa investointien tasearvon määränä 98 488,10 euroa.

Välimiesoikeuden johtopäätös

Välimiesoikeus päätyy siihen, että sopimuksen kohdan 3 mukainen B Oy:n 81 osakkeen kauppahinta tulee laskea seuraavasti:

liikevoitto                                                          140 706,19
C:n työkustannus                                                  -7 718,75
poistot ja arvonalentumiset                                  85 666,60
käyttökate                                                          218 654,04 euroa

Kun tämä käyttökate kerrotaan sovitulla kertoimella 7, saadaan sopimuksen mukainen liiketoiminnan arvo:

– 218 654,04 x 7                                             1 530 578,20

Liiketoiminnan arvosta vähennetään tai siihen lisätään taseen mukainen korollinen nettovelka, jolloin saadaan sopimuksen mukainen osakekannan arvo:

                                                                                1 530 578,20

rahat ja pankkisaamiset                        437 449,09

velat                        425 000,00
velat                        213 600,00
velat                          41 321,60

679 921,60                    –679 921,60

                                                                               1 288 105,70 euroa

X:n ja Y:n omistamien 81 osakkeen osuus (100 osaketta) on näin ollen 1 043 365,60 euroa. (…)

Tuomiolauselma

Kauppahinnan vahvistaminen

Välimiesoikeus vahvistaa, muut vaatimukset hyläten, sopimuksen kohdan 3 mukaiseksi B Oy:n 81 osakkeen yhteiseksi kauppahinnaksi 1 043 365,60 euroa. (…)

Reported by Mika Savola
Chair, FAI Board

Posted in FAI cases |