Sovittelusta uusi työkalu myös liike-elämän riitojen ratkaisuun – mitä, miksi ja milloin?

Sovittelun käyttö riitojen ratkaisussa on jo yleistynyt monilla aloilla. Suomessa erityisesti tuomioistuinsovittelun käyttö on lisääntynyt viime vuosina. Elinkeinoelämän työkaluksi ja liike-elämän riitojen ratkaisuun sovittelua ei ole kuitenkaan laajalti omaksuttu.

Keskuskauppakamari on tuonut riidanratkaisumarkkinoille tarjoamiensa välimiesmenettelypalveluiden rinnalle uutena riidanratkaisupalveluna sovittelun ja julkaissut sitä koskevat sovittelusäännöt (Mediation Rules of the Finland Chamber of Commerce). Keskuskauppakamarin 1.6.2016 voimaan tulleet sovittelusäännöt tarjoavat nyt konkreettisen työkalun myös liike-elämän erimielisyyksien ratkaisemiseen ja ennaltaehkäisyyn sovittelussa.

Helsinki International Arbitration Day -tapahtumassa keskusteltiin sovittelusääntöjen hyödyistä.

Helsinki International Arbitration Day -konferenssin paneelissa keskusteltiin sovittelusta vaihtoehtoisena riidanratkaisukeinona 26.5.2016. http://hiad.fi


Mitä sovittelu on?

Sovittelulla tarkoitetaan riidanratkaisumenettelyä, jossa asianosaisista riippumaton ja puolueeton kolmas osapuoli (sovittelija) avustaa asianosaisia heidän erimielisyyksiensä ratkaisussa tai ennaltaehkäisyssä.

Sovittelija ei tee riidan kohteena olevan asian osalta päätöksiä tai anna tuomioita, kuten välimiehet välimiesmenettelyssä tai tuomari oikeudenkäynnissä. Sovittelija sen sijaan pyrkii edistämään ja helpottamaan asianosaisten välisiä keskusteluita ja kommunikaatiota, tiedonvaihtoa ja neuvotteluja. Hän pyrkii myös auttamaan asianosaisia yhteisten intressien löytämisessä sovinnollisen ratkaisun saavuttamiseksi. Asianosaisilla itsellään on keskeinen rooli sovittelussa.


Mitä Keskuskauppakamarin sovittelusäännöt tarjoavat sovittelupalvelun käyttäjille?

Sovittelusäännöt tarjoavat joustavan kehikon edellä kuvatulle fasilitatiiviselle sovittelulle.

Välimieslautakunta hallinnoi sovittelusääntöjen mukaista sovittelua. Se avustaa osapuolia sovittelun käynnistämisessä, ehdottaa pyydettäessä asianosaisille sovittelijoita ja nimeää sovittelijan, mikäli asianosaiset eivät pääse yksimielisyyteen henkilöstä. Välimieslautakunta myös aina vahvistaa sovittelijat välimiesmenettelysääntöjen mukaista vahvistusmenettelyä vastaavasti sovittelijan puolueettomuuden ja riippumattomuuden varmistamiseksi.

Välimieslautakunta vahvistaa sovittelun lopuksi menettelyn lopulliset kustannukset sisältäen niin sovittelijan palkkion ja kulut kuin välimieslautakunnan hallinnointimaksun ja lautakunnalle aiheutuneet muut mahdolliset kulut. Jo ennen asian siirtämistä sovittelijalle välimieslautakunta on pyytänyt asianosaisilta sovittelun arvioituja kustannuksia vastaavan kuluennakon.

Itse sovitteluprosessi ja siihen liittyvät menettelytavat ovat hyvin pitkälti sovittelijan ja asianosaisten sovittavissa ja räätälöitävissä kuhunkin yksittäiseen tapaukseen sopivaksi.


Miksi sovittelu on hyvä vaihtoehto riidanratkaisukeinoksi?

Nopeasti muuttuvassa, monimutkaistuneessa, kilpaillussa ja kansainvälistyneessä liiketoimintaympäristössä yrityksillä on kovat paineet kehittää liiketoimintaa, innovoida ja kansainvälistyä. Yritysten pitää myös pystyä muuttamaan liiketoiminnan suuntaa nopeasti ja tekemään vaikeita ja toisinaan riskialttiitakin strategisia valintoja.

Liiketoimintaympäristön ja kilpailutilanteen muuttuessa on entistä tärkeämpää, että katse ja resurssit ovat tulevaisuudessa eikä vanhoista erimielisyyksistä riitelemisessä. Riidanratkaisu vie paljon erityisesti johdon aikaa. Aina erimielisyyksiä ei kuitenkaan voida välttää. Silloin on tärkeää, että riidanratkaisukeinoksi valitaan liiketoiminnan kannalta soveltuvin, tarkoituksenmukaisin ja taloudellisin riidanratkaisutapa juuri kyseiseen riitaan.

Kun verrataan eri riidanratkaisukeinoja, sovittelun etuina voidaan nostaa esille erityisesti seuraavat seikat:


Henkilö- ja liikesuhteiden jatkuvuuden varmistaminen
: Sovittelussa osapuolten tahtotilana on pitkittyneen riidan ja riidanratkaisumenettelyn välttäminen ja sen sijaan yhteisten intressien löytäminen ja sovinnon aikaansaaminen. Toisinaan sovittelun seurauksena osapuolet löytävät myös uusia yhteisiä liiketoimintamahdollisuuksia.

Joustavuus: Sovittelusäännöt sääntelevät itse sovittelumenettelyä vain kevyesti, jotta menettely voidaan räätälöidä kuhunkin yksittäiseen tilanteeseen ja asianosaisten tarpeisiin sopivaksi. Sovittelussa painopiste on muista riidanratkaisumenettelyistä poiketen erityisesti osapuolten intresseissä, jotka pyritään tuomaan esille asianosaisten ja sovittelijan välisissä keskusteluissa ja joiden pohjalta erimielisyyteen pyritään löytämään sovinnollinen ratkaisu.

Vapaaehtoisuus: Sovittelu perustuu vapaaehtoisuuteen. Sovittelusta voidaan sopia osapuolten väliseen sopimukseen sisältyvässä riidanratkaisulausekkeessa tai erikseen riidan jo synnyttyä. Sovittelu voidaan sääntöjen nojalla päättää koska tahansa menettelyn aikana, jos asianosainen näin kirjallisesti pyytää, tai sovittelija kirjallisesti toteaa, ettei sovittelun jatkaminen ole tarkoituksenmukaista.

Luottamuksellisuus: Sovittelusääntöjen mukainen sovittelu perustuu luottamuksellisuuteen, kuten välimieslautakunnan hallinnoima välimiesmenettelykin. Sovittelussa niin sovittelija kuin sovitteluun osallistuvat muutkin tahot sitoutuvat pitämään sovittelun ja sen lopputuloksen luottamuksellisena, sääntöjen ja lain edellyttämin poikkeuksin. Keskeistä on myös se, etteivät osapuolet voi vedota sovittelun aikana saamiinsa tietoihin tai käyttää niitä todisteena mahdollisessa myöhemmässä välimies- tai tuomioistuinmenettelyssä.

Nopeus: Sovittelu on usein nopeampi menettely kuin monet muut riidanratkaisumenettelyt. Sovitteluun kuuluu usein yksi tai kaksi sovittelupäivää ja niitä edeltävät valmistelutoimet. Pyrkimyksenä on saada sovittelupäivän päätteeksi aikaan asianosaisia sitova sovintosopimus. Mikäli osapuolet eivät pääse asiassa kokonaan tai osittain sovinnolliseen ratkaisuun, sovittelu voidaan tarvittaessa yhdistää myös välimiesmenettelyyn tai muihin riidanratkaisumenettelyihin.

Kustannustehokkuus: Sovittelun nopeus johtaa osaltaan siihen, että menettely on edullisempaa kuin muut riidanratkaisumenettelyt. Sovittelun kustannukset muodostuvat sovittelijan palkkiosta, joka perustuu kohtuulliseen, ennakolta sovittuun tunti- tai päivähintaan, ja sovittelijan mahdollisista kuluista. Tämän lisäksi sovittelun hallinnoinnista peritään riidan intressiin sidottu hallinnointimaksu. Näiden kulujen lisäksi asianosaisille aiheutuu kuluja mahdollisen asiamiehen käytöstä.


Miksi kokeilla sovittelua, jos asianosaiset ovat jo aiemmin tuloksetta neuvotelleet sovinnosta?

Toisinaan törmää epäilyyn siitä, voivatko sovittelu ja ulkopuolinen sovittelija tuoda riidanratkaisuun lisäarvoa tilanteessa, jossa asianosaiset ovat jo aikaisemmin tuloksetta neuvotelleet asiasta useiden henkilöiden toimesta, asiamiehet mukaan lukien.

Kokenut, riippumaton ja puolueeton sovittelija tuo parhaimmillaan juuri sen lisäarvon ja sysäyksen, jota jumiutuneet neuvottelut usein kaipaavat. Parhaimmillaan sovittelija saa kysymyksillään ja keskustelunavauksillaan osapuolet laajentamaan katsantokantojaan, ajattelemaan asiaa uusista näkökulmista ja arvioimaan puolin ja toisin uudelleen positioitaan ja intressejään. Lopputuloksena voi parhaimmillaan olla uusien liiketoimintamahdollisuuksien avautuminen.


Lue lisää sovittelusta:

Tallennettu kategorioihin Uutiset |