Näkökulmia sovitteluun riidanratkaisukeinona -seminaari, Ravintola Savoy, Helsinki 13.6.2017

Välimieslautakunta järjesti ”Näkökulmia sovitteluun riidanratkaisukeinona” -seminaarin Ravintola Savoyssa Helsingissä 13.6.2017. Tilaisuudessa keskusteltiin sovittelusta yleisellä tasolla sekä tuomioistuinsovittelun, Asianajajaliiton sovittelumenettelyn, Keskuskauppakamarin välimieslautakunnan hallinnoiman sovittelun ja valtakunnansovittelijan näkökulmista. Puhujina toimivat laamanni Antti Heikinheimo, Suomen Asianajajaliiton puheenjohtaja Jarkko Ruohola, valtakunnansovittelija Minna Helle ja välimieslautakunnan pääsihteeri Heidi Merikalla-Teir.

 

Tilaisuuden aloitti pitkän sovittelukokemuksen omaava ja hiljattain käräjäoikeuteen ma. käräjätuomariksi ja sovittelijaksi siirtynyt laamanni Antti Heikinheimo. Heikinheimo esitteli yleisesti sovittelua riidanratkaisukeinona sekä kertoi havainnoistaan tuomioistuinsovittelusta.

Heikinheimo alleviivasi sovittelun etuna sitä, että menettely mahdollistaa osapuolten tulevaisuuden intressien ja tarpeiden huomioimisen paremmin kuin lainkäyttömenettelyt, joissa menneisyyden riidat ratkaistaan puhtaasti lakiin perustuen. Käydessään läpi sovittelun eri vaiheita (valmisteluvaihe, aloitusvaihe, selvittelyvaihe, neuvotteluvaihe, lopetusvaihe) Heikinheimo painotti erityisesti selvittelyvaiheen merkitystä. Selvittelyvaiheessa kaikille sovittelun osapuolille on varattava tarpeeksi puheenvuoroja (esimerkiksi erillisneuvotteluita hyödyntämällä), jotta myös konfliktin vaikeimmat asiat onnistutaan tuomaan sovittelussa esille.

Seuraavaksi vuoron sai Suomen Asianajajaliiton puheenjohtajan, asianajaja Jarkko Ruoholan esitys teemalla ”Asianajaja yrityksen avustajana sovittelussa ja Asianajajaliiton sovittelumenettely”.  Ruohola kertoi Asianajajaliiton sovittelusääntöjen olleen voimassa jo vuodesta 1998. Asianajajaliiton sovittelulautakunta voi tehdä ehdotuksen sovittelijasta/sovittelijoista osapuolten yhteisestä pyynnöstä.  Osapuolet voivat myös keskenään sopia sovittelijasta ja päättää soveltaa asiassa Asianajajaliiton sovittelusääntöjä. Asianajajaliitto tarjoaa jäsenilleen säännöllisesti sovittelukoulutusta. Perus- ja jatkokurssin käyneet asianajajat merkitään liiton sovittelijaluetteloon (tällä hetkellä liiton nettisivuilta löytyvä sovittelijaluettelo sisältää 284 asianajajan nimen). Lopuksi Ruohola kertoi Asianajajaliiton Oikeusvaltio 2025 -sivustosta, joka esittelee Asianajajaliiton oikeuspoliittisia tavoitteita ja seuraa niitä koskevien aloitteiden edistymistä. Hankkeen tavoitteena on nykyistä toimivampi oikeusvaltio. Kaksi oikeudenhoitoon liittyvistä tavoitteista kohdistuu sovitteluun. Ensimmäinen tavoite koskee asianajajasovittelua: Asianajajaliitto pyrkii lisäämään asianajajavetoisen sovittelun tunnettuutta konfliktien ratkaisemisessa ja oikeuden saatavuuden edistämisessä. Toinen tavoite kohdistuu sovittelun rooliin oikeusprosessissa: sovintoon pyrkimisen täytyy säilyä osana oikeusprosessia, mutta jatkossa sovitteluun tulee keskittyä varsinaisen tuomioistuinprosessin ulkopuolella.

Ruoholan esitystä seurasi välimieslautakunnan pääsihteerin, Heidi Merikalla-Teirin puheenvuoro Keskuskauppakamarin sovittelusääntöjen mukaisesta sovittelusta (FAI-sovittelu). Keskuskauppakamarin sovittelusäännöt tulivat voimaan 1.6.2016. Säännöt tarjoavat kehikon vapaaehtoiselle, joustavalle ja luottamukselliselle sovittelulle. Välimieslautakunta hallinnoi FAI-sovitteluita. Välimieslautakunnan tehtäviin kuuluvat menettelyn aloitustoimenpiteistä huolehtiminen, sovittelijan määrääminen tai sovittelijoiden ehdottaminen, sovittelijoiden vahvistaminen, kuluennakon määrääminen sekä sovittelun kustannusten vahvistaminen. Merikalla-Teir viittasi esityksensä aikana jo aiemmin seminaarin aikana esille tuotuihin sovittelun etuihin ja totesi näiden etujen puhuvan puolestaan myös kaupallisissa riidoissa. Erityisesti liike-elämän kannalta sovittelun tärkeimpiä etuja ovat liike- ja henkilösuhteiden ylläpito ja se, että parhaimmillaan sovittelu voi synnyttää jopa uusia liiketoimintamahdollisuuksia.

Seminaarin viimeinen puhuja, valtakunnansovittelija Minna Helle, pureutui työriitojen sovitteluun ja kertoi omia kokemuksiaan siitä, miksi riidat kannattaa sopia ja miksi sovittelu on toimiva tapa riitojen ratkaisuun. Valtakunnansovittelijan rooli eroaa aiemmin seminaarissa käsitellyistä sovittelun muodoista siten, että työriitojen sovittelussa kyseessä on niin sanottu pakkosovittelu, mikä velvoittaa työriidan osapuolia osallistumaan sovitteluun. Osapuolet päättävät kuitenkin itse sovinnon hyväksymisestä, eikä työsovittelu näin ollen merkitse sovintopakkoa. Helle havainnollisti sovittelun merkitystä työriitojen ratkaisussa kertomalla hankalimpienkin työriitojen ratkeavan lopuksi sovittelussa, vaikka osapuolet olisivat neuvotelleet jo pitkään keskenään. Neuvotteluissa osapuolten tarpeet jäävät helposti vaatimusten ja juridiikan varjoon, ja neuvottelijoiden vahva argumentaatio voi estää heitä keskittymästä toisen osapuolen kuuntelemiseen ja tämän intressien ymmärtämiseen. Helle korosti, että voittamisen kulttuuri ei edistä sellaista ongelmanratkaisutapaa, jossa molemmat osapuolet hyötyisivät ja yksi plus yksi olisikin kolme, kuten Helle asian havainnollisti. Kuten Helle toi esityksessään esille, riidat ratkeavat muiden tekijöiden ohella luottamusta lisäävällä avoimuudella, hyvällä kommunikaatiolla ja ymmärtämällä toisen osapuolten tarpeet. Myös arvostus on keskeisessä asemassa – pienikin asia voi olla iso.

 

 

Tallennettu kategorioihin Uutiset |