Oikeusministeriölle
Dnro L2024-37
Oikeusministeriön lausuntopyyntö VN/25570/2023
ARVIOMUISTIO VÄLIMIESMENETTELYLAIN UUDISTAMISESTA
Yleistä
Keskuskauppakamari kiittää oikeusministeriötä mahdollisuudesta lausua välimiesmenettelylain uudistamista koskevasta arviomuistiosta ja lausuu jäljempänä lausuntopyynnössä yksilöidyistä aiheista. Keskuskauppakamari lisäksi viittaa oikeusministeriölle 9.12.2016 toimittamaansa selvitykseen välimiesmenettelylain ongelmakohdista ja uudistamistarpeista, 13.3.2018 oikeusministeri Antti Häkkäselle toimittamaansa yli 200 elinkeinoelämän toimijan allekirjoittamaan vetoomukseen välimiesmenettelylain uudistamiseksi, 29.9.2018 antamaansa lausuntoon koskien välimiesmenettelylain uudistamistarpeita (diaarinumero VN/XXXX/2018) sekä samassa yhteydessä annettuihin lukuisiin muiden lausunnonantajien lausuntoihin, jotka tukevat Keskuskauppakamarin kantaa asiassa.
Välimiesmenettelylaki tulee uudistaa viipymättä. Neljännesvuosisata sitten voimaan tullut välimiesmenettelylaki on puutteellinen, eikä se vastaa riittävästi modernin liike-elämän tarpeita tai välitysmenettelyn parhaita käytäntöjä. Nykyinen laki päinvastoin karkottaa ulkomaisia välitysmenettelyn käyttäjiä ja luo epäluottamusta suomalaista elinkeinoelämän sääntely- ja toimintaympäristöä kohtaan.
Välimiesmenettelylain uudistustarpeiden arvioiminen kansainvälisesti tunnettua ja tunnustettua UNCITRALin mallilakia vasten on tervetullut lähtökohta lakihankkeelle. Keskuskauppakamarin näkemyksen mukaan hallitusohjelman tavoitteet eivät kuitenkaan toteudu täysimääräisesti, mikäli välimiesmenettelylakia ainoastaan lähennetään UNCITRALin mallilakiin nähden sen yksittäisiä puutteita korjaamalla.
Uudistuksen vaikuttavuus edellyttää, että välimiesmenettelylaki päivitetään kokonaisuutena rakenteeltaan ja sisällöltään UNCITRALin mallilain mukaiseksi siten, että Suomi saa uudistuksen yhteydessä niin sanotun mallilakimaastatuksen. Mallilakistatuksen saaminen edellyttää Keskuskauppakamarin UNCITRALin sihteeristöltä saaman tiedon mukaan sitä, että laki on kansainvälisen yhteisön odotukset huomioon ottaen riittävän yhdenmukainen UNCITRALin mallilain kanssa niin sisällöltään kuin rakenteeltaankin. Nykyisen välimiesmenettelylain korjaaminen tietyiltä osin ei yksinään riittäisi.
Mallilakimaastatus on UNCITRALin ylläpitämän ja yleisesti saatavilla olevan listauksen mukaan jo yhteensä 17 EU-jäsenvaltiolla, kuten Tanskalla, Saksalla ja Virolla. Pohjoismaista mallilakimaastatus on Tanskalla ja Norjalla. Keskuskauppakamari katsoo, että ainoastaan mallilakimaastatus voisi luoda välimiesmenettelylain luotettavuudesta ja tasokkuudesta sellaisen olettaman, jota hallitusohjelman tavoitteisiin lukeutuva Suomen välitysmenettelytoiminnan kilpailukyvyn edistäminen vaatii.
Käytännössä mallilakimaastatuksen saaminen edellyttäisi UNCITRALin sihteeristön osallistuttamista lakiuudistuksen jatkovaiheisiin. Keskuskauppakamarin tietojen mukaan UNCITRALin sihteeristö tulisi hyväksymään oikeusministeriön mahdollisen kutsun osallistua lakiuudistusta varten myöhemmin perustettavan työryhmän työskentelyyn.
Välityssopimus
Välimiesmenettelylain 2 §:n viittaus yksityisoikeudelliseen riitakysymykseen on monella tapaa ongelmallinen. Määritelmä ei ensinnäkään vastaa Suomen ratifioimassa New Yorkin yleissopimuksessa omaksuttua välityskelpoisuuden määritelmää. Lisäksi määritelmä on epätäsmällinen ja ainakin osin päällekkäinen välityskelpoisuudelle välimiesmenettelylaissa asetettujen muiden kriteerien kanssa, mikä aiheuttaa vaikeita välimiesmenettelylain soveltamisalaa koskevia tulkintaongelmia.
Välimiesmenettelylain 3 § on vuorostaan vanhentunut. Vanhakantaista kieliasuakin vakavampi ongelma on välityssopimuksen pätevyydelle siinä asetettu kirjallisen muodon vaatimus, joka on omiaan aiheuttamaan tarpeettomia ongelmia erityyppisissä käytännön tilanteissa, eikä vastaa kansainvälistä käytäntöä. Erityisesti liike-elämän sopimuskäytännöt ja dynaaminen luonne huomioon ottaen välityssopimus tulisi voida pätevästi solmia myös muutoin kuin kirjallisesti.
Keskuskauppakamarin näkemyksen mukaan välimiesmenettelylain 2 §:stä tulisi välimiesmenettelylain uudistamisen yhteydessä poistaa viittaus yksityisoikeudelliseen riitakysymykseen, kuten arviomuistiossa esitetään harkittavaksi. Lisäksi välityssopimuksen kirjallisen muodon vaatimuksesta olisi arviomuistiossa esitettyä mukaillen syytä luopua ja saattaa välimiesmenettelylaki myös tältä osin UNCITRALin mallilain mukaiseksi (Art. 7, Option II).
Välimiesoikeuden kokoonpano
Välimiesmenettelylain 10 §:ssä viitataan välitystuomarin esteellisyysperusteiden osalta tuomarin esteellisyyteen. Tämä kasuistinen ratkaisu tekee välimiesmenettelylain esteellisyysääntelystä vaikeasti ymmärrettävän ja ennakoitavan erityisesti välitysmenettelyn ulkomaisille käyttäjille.
Välimiesmenettelylain 11 §:ssä ja 41 §:ssä omaksuttu kansainvälisesti poikkeuksellinen sääntelymalli (vrt. esim. Norja ja Tanska) taas pakottaa asianosaiset odottamaan lopullisen välitystuomion antamista ennen kuin kysymys välitystuomarin esteellisyydestä saadaan lopullisesti ratkaistua välitystuomiota koskevan mahdollisen moitekanteen yhteydessä. Sääntely on omiaan luomaan tarpeetonta epävarmuutta välitysmenettelyn käyttäjien keskuudessa.
Keskuskauppakamarin näkemyksen mukaan välitystuomarin esteellisyyttä koskeva sääntely tulisi välimiesmenettelylain uudistamisen yhteydessä muuttaa vastaamaan UNCITRALin mallilain 12 artiklaa. Toisin sanoen Keskuskauppakamari ei pidä riittävänä arviomuistiossa harkittavaksi esitettyä vaihtoehtoa, jossa välimiesmenettelylain 10 §:ää muutetaan ainoastaan niin, että siinä ei enää viitata kansallisiin tuomarin esteellisyyttä koskeviin säännöksiin.
Lisäksi Keskuskauppakamari katsoo, että säännökset esteellisyysväitteiden ratkaisemisesta olisi syytä muuttaa UNCITRALin mallilain 13 artiklan mukaisiksi, mikä mahdollistaisi esteellisyysväitteiden ratkaisemisen joutuisasti ja lopullisesti jo välitysmenettelyn aikana. Todettakoon selvyyden vuoksi, että myös arviomuistiossa esitetään, että säännöksiä esteellisyysväitteen ratkaisemisesta voitaisiin harkita muutettavaksi UNCITRALin mallilaissa valitun sääntelymallin mukaisesti.
Keskuskauppakamari toteaa arviomuistiossa esitettyä seuraten, että uudistetusta välimiesmenettelylaista tulisi myös ilmetä yksiselitteisesti, että asianosainen saa hakea muutosta päätökseen, jolla tuomioistuin on hylännyt välitystuomarin määräämistä koskevan hakemuksen.
Välimiesoikeuden toimivalta
Välimiesmenettelylaista puuttuvat säännökset välitystuomarin toimivallasta päättää omasta toimivallastaan. Välimiesmenettelylaissa ei myöskään säännellä menettelyä tilanteessa, jossa asianosainen riitauttaa välitystuomarin toimivallan. Lisäksi välimiesmenettelylaissa ei ole säännöstä siitä, että välityssopimusta arvioidaan itsenäisenä ja pääsopimuksesta erillisenä sopimuksena. Kyse on vakavista puutteista, jotka herättävät epäluottamusta erityisesti ulkomaisten välitysmenettelyn käyttäjien keskuudessa.
Keskuskauppakamarin näkemyksen mukaan edellä kuvatut puutteet tulisi lakiuudistuksen yhteydessä poistaa sisällyttämällä välimiesmenettelylakiin UNCITRALin mallilain 16 artiklan mukaiset säännökset asiasta – kuitenkin niitä täydentäen siten, että muutoksenhaku tuomioistuimeen sallittaisiin paitsi välitysoikeuden positiivisesta toimivaltapäätöksestä, myös negatiivisesta toimivaltapäätöksestä. Keskuskauppakamarin käsityksen mukaan tämä ei olisi ristiriidassa arviomuistiossa esitetyn kanssa.
Välimiesmenettelylain uudistamisen yhteydessä tulisi sääntelyn keinoin varmistaa, että asianosainen ei voi enää jatkossa nostaa välityssopimuksen pätevyyttä, voimassaoloa tai soveltuvuutta välitysmenettelyssä käsiteltävään riitakysymykseen koskevaa vahvistuskannetta yleisessä tuomioistuimessa välitysmenettelyn vireillä ollessa.
Turvaamistoimet ja väliaikaismääräykset
Välimiesmenettelylaissa ei ole säännöksiä välitystuomarien toimivallasta antaa turvaamistoimia koskevia määräyksiä, mikä on sekin vakava puute. Välitysmenettelyn osapuolen on haettava turvaamistoimimääräystä yleiseltä tuomioistuimelta, vaikka osapuoli on välitysmenettelystä sopiessaan lähtökohtaisesti halunnut nimenomaan luopua vetoamasta yleiseen tuomioistuimeen asiassaan.
Käytännössä kaikki nykyaikaiset välitysmenettelylait sisältävät säännökset välitystuomarien määräämistä turvaamistoimista. Lisäksi monissa valtioissa välitystuomarien turvaamistoimipäätökset ovat täytäntöönpanokelpoisia. Keskuskauppakamarin näkemyksen mukaan näin tulisi olla myös Suomessa. Välitysoikeudet kykenevät ratkaisemaan turvaamistoimiasioita joutuisasti ja ammattitaitoisesti.
Arviomuistion mukaan välimiesmenettelylakia olisi syytä täydentää siten, että siihen otettaisiin säännökset välitystuomarien toimivallasta antaa turvaamistoimia. Lisäksi arviomuistiossa todetaan, että olisi arvioitava myös, tulisiko välitystuomarien antamien turvaamistoimien olla jatkossa täytäntöönpanokelpoisia. Keskuskauppakamari katsoo näiden esitysten osalta, että välimiesmenettelylakiin tulisi lakiuudistuksen yhteydessä sisällyttää nimenomaan UNCITRALin mallilain 17–17 J artiklojen mukaiset säännökset välitysoikeuden määräämistä turvaamistoimista ja väliaikaismääräyksistä sekä niiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta, mukaan lukien vakuuden asettamisesta ja tarpeettoman turvaamistoimen aiheuttaman vahingon korvaamisesta.
Asian käsittely välimiesmenettelyssä
Välimiesmenettelylaista puuttuu nimenomainen säännös välitystuomarin velvollisuudesta kohdella asianosaisia tasapuolisesti. Tasapuolisen kohtelun vaatimus, jota on pidettävä yhtenä välitysmenettelyn keskeisistä oikeusturvatakeista, ilmenee ainoastaan epäsuorasti välimiesmenettelylain 23 §:stä. Keskuskauppakamari toteaa arviomuistiossa esitettyä seuraten, että välimiesmenettelylakiin tulisi lakiuudistuksen yhteydessä ottaa UNCITRALin mallilain 18 artiklan mukainen säännös asiasta.
Välimiesmenettelylaissa ei ole myöskään nimenomaisia säännöksiä asianosaisen passiivisuuden vaikutuksista asian käsittelyyn, vaikka asia on myös periaatteellisesti tärkeä. Keskuskauppakamari katsoo arviomuistiossa esitettyä mukaillen, että välimiesmenettelylakiin tulisi ottaa UNCITRALin mallilain 25 artiklan mukaiset säännökset asiasta.
Keskuskauppakamari kiinnittää huomiota lisäksi siihen, että UNCITRALin mallilaki sisältää myös muun muassa kirjelmiä ja suullista käsittelyä koskevia säännöksiä (art. 23–24), jotka olisi nekin syytä sisällyttää välimiesmenettelylakiin sitä koskevan uudistuksen yhteydessä. Suullisen käsittelyn osalta olisi aiheellista todeta, että sellainen voidaan pitää myös etäyhteyksiä hyödyntämällä.
Välitystuomio
Välimiesmenettelylain 31 § on ongelmallinen. Ensinnäkään siitä ei ilmene, minkä valtion lakia välitystuomareiden on sovellettava siinä tapauksessa, että asianosaiset eivät ole sopineet riidan kohteena olevaan sopimukseen sovellettavasta laista. Toisaalta säännöksen perusteella on epäselvää myös se, voivatko asianosaiset sopia pätevästi siitä, että riita ratkaistaan soveltamalla lain sijaan muita oikeusohjeita.
Keskuskauppakamarin näkemyksen mukaan välimiesmenettelylain lainvalintaa koskeva säännös tulisi lakiuudistuksen yhteydessä lähtökohtaisesti muotoilla arviomuistiossa esitetystä poiketen nimenomaan UNCITRALin mallilain 28 artiklan mukaiseksi. Mikäli mallilakimaastatuksen saaminen ei siitä estyisi, säännös voisi poiketa mallilaista siten, että välitystuomarit voisivat osapuolten lainvalintaa koskevan sopimuksen puuttuessa suoraan valita tapauksen olosuhteisiin nähden tarkoituksenmukaisimman lain tai muut oikeusohjeet.
Välimiesmenettelylaissa ei ole säännöksiä sen käytännössä harvinaisen tilanteen varalta, että yksi useampijäsenisen välitysoikeuden jäsenistä jättää osallistumasta asian käsittelyyn. Keskuskauppakamari toteaa arviomuistiossa esitettyä mukaillen, että välimiesmenettelylakiin tulisi lakiuudistuksen yhteydessä lisätä säännös asiasta, mikäli tämä ei muodosta estettä mallilakimaastatuksen saamiselle. Mahdollinen säännös voisi olla Keskuskauppakamarin välitysmenettelysääntöjen 42.3 §:n kaltainen.
Välimiesmenettelylaista puuttuu myös säännös välitystuomarien velvollisuudesta perustella välitystuomio. Keskuskauppakamarin näkemyksen mukaan välimiesmenettelylakiin tulisi sitä koskevan uudistuksen yhteydessä lisätä UNCITRALin mallilain 31(2) artiklan mukainen säännös asiasta. Myös arviomuistiossa esitetään harkittavaksi kyseistä artiklaa vastaavan säännöksen lisäämistä lakiin.
Välimiesmenettelylain uudistamisen yhteydessä olisi aiheellista lisätä lakiin myös säännös siitä, että ellei joku asianosaisista sitä vastusta, välitystuomio voidaan antaa sähköisenä asiakirjana siten, että välitystuomarit allekirjoittavat sen hyväksytyillä sähköisillä allekirjoituksilla. Samalla laissa tulisi selventää, milloin osapuolen katsotaan vastaanottaneen kappaleen välitystuomiota. Välimiesmenettelylaki on asian suhteen epäselvä, mikä on omiaan aiheuttamaan asianosaisten välillä tarpeettomia kumoamiskanteiden määräaikoihin liittyviä erimielisyyksiä. Tulevan sääntelyn tulee olla paitsi täsmällistä niin myös riittävän joustavaa ottaen huomioon erityisesti digitalisaatiokehitys.
Välimiesmenettelylain 35 § vuorostaan mahdollistaa välituomion antamisen ainoastaan silloin, kun kaikki asianosaiset nimenomaisesti siihen suostuvat. Keskuskauppakamari katsoo arviomuistiossa esitettyä mukaillen, että tämä puute tulisi välimiesmenettelylain uudistamisen yhteydessä korjata täydentämällä säännöstä siten, että välituomion antaminen on mahdollista, elleivät kaikki asianosaiset vastusta välituomion antamista. Tällöin yhden asianosaisen perusteeton vastustus ei enää estäisi välituomion antamista.
Lisätuomion antamista koskeva välimiesmenettelylain 39 § on sekin huomattavan puutteellinen. Säännöksessä ei ole asetettu määräaikaa, jonka kuluessa lisätuomiota on pyydettävä tai jonka kuluessa välitysoikeuden on annettava mahdollinen lisätuomio. Keskuskauppakamarin näkemyksen mukaan asia tulisi välimiesmenettelylain uudistamisen yhteydessä korjata yhdenmukaistamalla säännös UNCITRALin mallilain 33(3) ja 33(4) artiklojen kanssa. Myös arviomuistion mukaan lisätuomion antamiselle olisi tarkoituksenmukaista asettaa määräaika.
Keskuskauppakamarin näkemyksen mukaan välimiesmenettelylakiin tulisi sen uudistamisen yhteydessä lisätä myös UNCITRALin mallilain 33 artiklan mukaiset säännökset välitystuomion tulkinnasta. Todettakoon että esimerkiksi Keskuskauppakamarin välitysmenettelysäännöt mahdollistavat välitystuomion tulkinnan.
Välitystuomion mitättömyys ja kumoaminen
Välimiesmenettelylain mitättömyysäännökset ovat kansainvälisesti erittäin poikkeuksellisia. Ne antavat välitysmenettelyn hävinneelle asianosaiselle mahdollisuuden nostaa välitystuomion mitättömyyttä koskevan vahvistuskanteen mistään aikarajoista riippumatta, mikä on ilmeisessä ristiriidassa välitystuomion pysyvyyttä ja oikeusvarmuutta koskevien oikeusperiaatteiden kanssa. Mitättömyyssäännökset ovat myös yksi merkittävimmistä syistä siihen, miksi ulkomaiset yritykset ja juristit eivät pidä Suomea houkuttelevana paikkana kansainvälisille välitysmenettelyille.
Mitättömyyssäännösten poistaminen välimiesmenettelylaista on Keskuskauppakamarin näkemyksen mukaan välimiesmenettelylain uudistamisen tärkeimpiä elementtejä. Ilman tätä muutosta hallitusohjelman tavoitteet välimiesmenettelylain uudistamiselle ja Suomen välitystoiminnan kilpailukyvyn edistämiselle eivät toteudu. Myös arviomuistion mukaan olisi syytä arvioida, tulisiko erottelusta mitättömyys- ja kumoamisperusteiden välillä luopua ja mahdollisuus ajallisesti rajoittamattoman mitättömyyskanteen nostamiseen poistaa. Keskuskauppakari pitää riittävänä, että välimiesmenettelylaissa säilytetään säännökset hakea välitystuomion kumoamista määräajassa silloin, kun välitystuomiota rasittaa jokin välimiesmenettelylaissa tyhjentävästi säädetyistä moiteperusteista.
Välimiesmenettelylain moiteperusteet poikkeavat UNCITRALin mallilaista. Tämä on herättänyt arvostelua erityisesti ulkomaisten välitysmenettelyn käyttäjien keskuudessa. Lisäksi kumoamiskanneprosessi, jossa kanne voidaan nostaa kolmen kuukauden kuluttua välitystuomion antamisesta ja jossa se käsitellään ensin käräjäoikeudessa, sitten hovioikeudessa ja lopulta mahdollisesti vielä korkeimmassa oikeudessa, on modernin liike-elämän tarpeisiin nähden hidas ja muutoinkin epätehokas. Kumoamiskanteiden käsittelyn keskittäminen välimiesmenettelylaissa yksilöityyn tuomioistuimeen myös varmistaisi nykyistä paremmin muun muassa oikeuskäytännön yhtenäisyyden. Samalla kumoamiskanteiden käsittelyaika saataisiin kohtuulliseksi, mikä olisi asianosaisten oikeusturvan toteutumisen kannalta toivottavaa.
Keskuskauppakamari toteaa arviomuistiossa esitettyä mukaillen, että moitekannetta koskeva sääntely tulisi välimiesmenettelylain uudistamisen yhteydessä muuttaa UNCITRALin mallilain 34 artiklan mukaiseksi. Samalla määräaika kumoamiskanteen nostamiselle tulisi lyhentää kahteen kuukauteen, minkä lisäksi muutoksenhakumenettely tulisi keskittää yhteen oikeusasteeseen siten, että kumoamiskanteet ratkaisisi aina suoraan esimerkiksi Helsingin hovioikeus.
Suomen välitysmenettelytoiminnan kilpailukyvyn edistämiseksi välimiesmenettelylakia tulisi Keskuskauppakamarin näkemyksen mukaan muuttaa myös siten, että asianosaiset voisivat kumoamiskanneasioissa esittää englanninkielistä todistelua ilman kustannuksia kerryttävää ja ajanhukkaa aiheuttavaa tarvetta niiden kääntämiselle suomen tai ruotsin kielelle. Englannin kieltä käytetään laaja-alaisesti välitysmenettelyissä, toisinaan myös kotimaisten osapuolten välisissä välitysmenettelyissä.
Välitystuomion tunnustaminen ja täytäntöönpano
Välimiesmenettelylaki sääntelee välitystuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa eri tavalla riippuen siitä, onko kyse Suomessa vai muussa valtiossa annetusta välitystuomiosta. Ratkaisu on kansainvälisesti poikkeuksellinen ja herättää kysymyksiä erityisesti ulkomaisten välitysmenettelyn käyttäjien keskuudessa.
Välimiesmenettelylaissa säädetyt perusteet välitystuomion tunnustamisen ja täytäntöönpanon epäämiselle eivät myöskään vastaa UNCITRALin mallilakia tai edes Suomen ratifioimaa New Yorkin yleissopimusta. Myös tämä puute aiheuttaa aiheellisesti arvostelua välitysmenettelyn käyttäjien keskuudessa.
Keskuskauppakamarin näkemyksen mukaan välimiesmenettelylain sääntely välitystuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta tulisi välimiesmenettelylain uudistamisen yhteydessä saattaa UNCITRALin mallilain ja samalla myös New Yorkin yleissopimuksen mukaiseksi. Keskuskauppakamari ei pidä riittävänä, että välitystuomion tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevaa sääntelyä ainoastaan lähennettäisiin mallilakiin, kuten arviomuistiossa esitetään harkittavaksi.
Oikeudenkäyntikulut
Keskuskauppakamarin näkemyksen mukaan välimiesmenettelylakiin tulisi arviomuistiossa esitettyä mukaillen sääntelyn selkeyttämiseksi ottaa itsenäiset säännökset oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta. Säännöksissä ei tulisi viitata oikeudenkäymiskaareen.
Uuden sääntelyn lähtökohtana tulisi olla, että jutun hävinnyt asianosainen on pääsääntöisesti määrättävä maksamaan välitysmenettelyn kustannukset. Kuluvastuuta koskeva säännös olisi aiheellista muotoilla vastaavalla tavalla kuin arviomuistiossa viitattu ja myös käytännön tasolla toimivaksi havaittu Keskuskauppakamarin välitysmenettelysääntöjen 49.4 §.
Keskuskauppakamari toteaa selvyyden vuoksi, että välimiesmenettelylakiin ei tulisi uudistuksen yhteydessä sisällyttää kuluvastuun sovittelun mahdollistavia säännöksiä. Välitysmenettelyssä ratkaistaan pääasiassa tasavertaisten ja vastuukykyisten sopijapuolten välisiä kaupallisia riitoja, eikä kuluvastuun sovittelulle siten ole samanlaista tarvetta kuin yleisen tuomioistuinmenettelyn puolella.
Keskuskauppakamari lisäksi katsoo, että välimiesmenettelylain uudistamisen yhteydessä välimiesmenettelylakia tulisi välitystuomarien korvauksen liittyviä ennakkoja ja vakuuksia koskevalta osalta muuttaa siten, että välitystuomarit voisivat tehdä päätöksen menettelyn lopettamisesta osin tai kokonaan, mikäli määrättyä ennakkoa tai vakuutta ei aseteta, eikä vastapuoli ole käyttänyt hänelle varattua tilaisuutta täydentää ennakkoa tai vakuutta puuttuvalta osin välitysoikeuden asettamassa määräajassa.
Onko välimiesmenettelylakia muilta osin tarvetta uudistaa tai täydentää?
Keskuskauppakamari on edellä osioissa 1–10 esittänyt oikeusministeriön arviomuistiossa yksilöityihin aiheisiin liittyviä ehdotuksia välimiesmenettelylain uudistamiseksi. Osa ehdotuksista on sellaisia, joita ei ole nimenomaisesti käsitelty arviomuistiossa. Niiden sisällyttäminen osioihin 1–10 on kuitenkin ollut esitysteknisistä syistä tarpeen. Kyseisten ehdotusten lisäksi Keskuskauppakamari ehdottaa seuraavien muutosten tekemistä välimiesmenettelylakiin.
Välimiesmenettelylain uudistamisen yhteydessä lain terminologia tulisi sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumisen edistämiseksi muuttaa sukupuolineutraaliksi, kuten Keskuskauppakamarin välitysmenettelysääntöjen kohdalla tehtiin tammikuussa 2024. Tämä tarkoittaisi muun muassa välimiesjohdannaisten termien korvaamista välitysjohdannaisilla termeillä. Todettakoon, että välitysmenettelysäännöissä käytetty termi ”välitystuomari” (skiljedomare) on jo omaksuttu Ruotsin välitysmenettelylaissa.
Moniasianosais- ja monisopimusmenettelyt ovat nykyään varsin yleisiä. Välimiesmenettelylain uudistamisen yhteydessä olisikin syytä myös harkita välimiesmenettelylain täydentämistä säännöksillä, jotka koskevat välitysmenettelyjen yhdistämistä ja kolmannen tahon liittämistä vireillä olevan välitysmenettelyn asianosaiseksi. Säännökset olisivat omiaan yhtäältä lisäämään prosessitehokkuutta ja toisaalta laskemaan riskiä keskenään ristiriitaisten välitystuomioiden antamisesta olennaisesti samaan tosiseikastoon liittyvissä riidoissa. Samalla olisi aiheellista säätää siitä, miten kantajan tai vastaajan nimettävänä oleva välitystuomari nimetään tilanteissa, joissa kantaja- tai vastaajapuolella on useita asianosaisia.
Välimiesmenettelylaista lisäksi puuttuu säännökset välityssopimukseen sovellettavan lain määrittämisestä. Keskuskauppakamari jakaa myös tältä osin Asianajajaliiton lausunnossa esitetyt näkemykset. Välimiesmenettelylakiin tulisi lisätä säännös siitä, että mikäli asianosaiset eivät ole muuta sopineet, ensisijaisesti osapuolten sopiman välimiesmenettelyn paikan laki soveltuu välityssopimukseen, ja jolleivat osapuolet ole sopineet välimiesmenettelyn paikasta, toissijaisesti soveltuu pääsopimukseen sovellettava laki.
Keskuskauppakamari lopuksi painottaa, että hallitusohjelman tavoitteet eivät toteudu täysimääräisesti, mikäli välimiesmenettelylain uudistamisen yhteydessä ainoastaan korjataan laissa havaittuja yksittäisiä puutteita. Uudistuksen vaikuttavuus edellyttää, että välimiesmenettelylaki kokonaisuutena päivitetään rakenteeltaan ja sisällöltään UNCITRALin mallilain mukaiseksi siten, että Suomi saa uudistuksen yhteydessä mallilakimaastatuksen.
Helsingissä, 8. päivänä heinäkuuta 2024
KESKUSKAUPPAKAMARI
Stina Wikberg
johtaja, yritysten sääntely ja vastuullisuus
Keskuskauppakamari
Laativat:
Henrik Sajakorpi
pääsihteeri, välityslautakunta
Heidi Merikalla-Teir
hallituksen puheenjohtaja, välityslautakunta
