Oikeustapauksia

Välimiesmenettelystä annetun lain 17 §:n 3 momenttia oli tulkittava siten, ettei siinä säädetty muutoksenhakukielto koske päätöstä, jolla tuomioistuin on hylännyt välimiehen määräämistä koskevan hakemuksen.

Korkein oikeus katsoi, että vaikka välimiesmenettelyä ei kaikilta osin ollut mahdollista toteuttaa välityssopimuksen ehtojen mukaisena, asiassa ei ollut välimiesmenettelystä annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla ilmeistä, ettei välimiesmenettelylle ollut laillisia edellytyksiä.

L välimiesmenettelystä 17 § 1 mom
L välimiesmenettelystä 17 § 3 mom

Välimiesoikeus oli velvoittanut A Oy:n ja B Oy:n yhteisvastuullisesti suorittamaan välimiesmenettelyn kustannuksina Keskuskauppakamarille hallinnointimaksun sekä välimiehelle palkkion. Välitystuomion tuomiolauselman mukaan maksuvelvollisuus mainituista kustannuksista jakaantui asianosaisten keskinäisessä suhteessa siten, että B Oy vastaa niistä yksin. A Oy vaati mainitut suoritukset maksettuaan, että välitystuomio pantaisiin täytäntöön näiltäkin osin B Oy:tä vastaan.

Korkein oikeus katsoi, että B Oy:lle ei ollut välitystuomiossa perustettu täytäntöönpanokelpoista maksuvelvoitetta A Oy:tä kohtaan. (Ään.)

UK 1 luku 1 §
UK 2 luku 1 §
UK 2 luku 2 §

Suomalainen yhtiö M oli myynyt osan liiketoiminnastaan belgialaiselle yhtiölle B. Serbialainen yhtiö A, joka oli ennen liiketoimintakauppaa toiminut luovutettuun liiketoimintaan kuuluneiden tuotteiden myyntiagenttina M:n kanssa tekemänsä sopimuksen perusteella, oli liiketoimintakaupasta alkaen toiminut B:n myyntiagenttina yli neljän vuoden ajan.

B:n irtisanottua A:n ja B:n välisen agenttisuhteen A vaati kanteessaan vahvistettavaksi, että A:n ja M:n väliseen agenttisopimukseen sisältynyt välityslauseke muodosti sitovan välityssopimuksen A:n ja B:n välillä.

Korkein oikeus katsoi, että kysymys oli sellaisesta välimiesmenettelyä koskevasta asiasta, johon ei sovelleta Bryssel I -asetusta (44/2001). Koska välityssopimuksen osapuolten katsottiin tarkoittaneen, että välimiesmenettely tapahtuu Suomessa, asialla oli sellainen liittymä Suomeen, että suomalainen tuomioistuin oli oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 25 §:n 2 momentin nojalla toimivaltainen tutkimaan kanteen.

Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevillä perusteilla B:n ei ollut näytetty sitoutuneen välityslausekkeeseen tai muutoin hyväksyneen sitä, minkä vuoksi A:n vahvistusvaatimus hylättiin. (Ään.)

Bryssel I -asetus (44/2001) 1 artikla 2 kohta d alakohta

OK 10 luku 25 § 2 mom

Yhtiöiden välillä oli sovittu saatavan panttauksesta sopimuksella, johon sisältyvän välityslausekkeen mukaan panttaussopimuksesta aiheutuvat riitaisuudet käsiteltiin välimiesoikeudessa.

Korkein oikeus katsoi, että pantinantajan ennen konkurssia tekemä välityssopimus ei sitonut sen konkurssipesää asioissa, jotka koskivat tehokkaan julkivarmistuksen tapahtumista tai panttauksen sitovuutta konkurssipesään nähden. Välimiesten katsottiin näitä asioita koskevat vaatimukset ratkaistessaan menneen välimiesmenettelystä annetun lain 41 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla toimivaltaansa ulommaksi. Välitystuomio kumottiin näiltä osin.

L välimiesmenettelystä 41 § 1 mom 1 kohta

Kantaja oli välimiesmenettelyssä vaatinut vastaajalta vahingonkorvausta. Vastaaja oli vastauksessaan vastustanut vaatimusta perusteettomana lausumatta yksilöidysti vaatimuksen määrästä. Vasta suullisen käsittelyn jälkeen toimittamassaan kirjallisessa loppulausunnossa vastaaja oli esittänyt, että kanteessa vaadittuun määrään sisältyi sellaisia eriä, joista hän ei voinut olla vastuussa kanteessa esitetyillä perusteilla. Välimies oli jättänyt vastaajan vaatimuksen määrää koskevat huomautukset huomiotta, koska ne oli esitetty vasta loppulausunnossa.

Välimiehen ei katsottu laiminlyöneen varata välimiesmenettelystä annetun lain 41 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla asianosaisille tarpeellista tilaisuutta ajaa asiaansa. Välitystuomiota ei kumottu.

L välimiesmenettelystä 41 § 1 mom 4 kohta

X Ky haki Y Oy:n asettamista konkurssiin, koska Y Oy ei ollut maksanut välitystuomioon perustuvaa saatavaa. Välitystuomiota ei ollut määrätty pantavaksi täytäntöön, ja käräjäoikeudessa oli vireillä välitystuomion mitättömyyttä tai kumoamista koskeva kanne.

X Ky:n saatava ei täyttänyt konkurssilain 2 luvun 2 §:n 1 momentin 1 kohdan edellytyksiä, koska välitystuomio ei ole täytäntöönpanokelpoinen ilman tuomioistuimen antamaa määräystä. Konkurssituomioistuimen tuli arvioida saatavan selvyyttä saman momentin 3 kohdan nojalla ja tällöin tutkia Y Oy:n väitteiden johdosta ne mitättömyys- ja kumoamisperusteet, jotka tämä oli myös kanteessaan esittänyt. (Ään.)

KonkL 2 luku 2 §
VälimiesmenettelyL 43 §
VälimiesmenettelyL 44 §

J Oy:n ja M Oy:n välisen sopimuksen mukaan A:lla oli sopimuksessa määrätyin edellytyksin oikeus ostaa J Oy:n omistamat M Oy:n osakkeet. Sopimuksen mukaan siitä aiheutuvat erimielisyydet ratkaistiin välimiesoikeudessa. A vaati käräjäoikeudessa nostamassaan kanteessa J Oy:n velvoittamista suorittamaan hänelle vahingonkorvausta sillä perusteella, että J Oy oli rikkonut mainittua sopimusta myymällä osakkeet kolmannelle. Kysymys siitä, sitoiko välityslauseke A:ta.

Osakassopimuksen osapuolena ollut yhtiö vaati sen toiselta osapuolelta vahingonkorvausta tätä vastaan ajetun, osakassopimuksen rikkomiseen perustuvan törkeää petosta koskevan rikosasian yhteydessä. Osakassopimukseen sisältyvän välityslausekkeen mukaan sopimuksesta aiheutuvat erimielisyydet ratkaistiin välimiesmenettelyssä. Välityslauseke esti vahingonkorvausvaatimuksen tutkimisen rikosasian yhteydessä.

VälimiesmenettelyL 2 §
VälimiesmenettelyL 5 § 1 mom
ROL 3 luku 1 §

Kantaja oli välimiesoikeudessa viitaten kauppaedustajia koskeviin säännöksiin vaatinut jälleenmyyntisopimuksen korvausta koskevan rajoitusehdon julistamista mitättömäksi tai pätemättömäksi ja kohtuullisen hyvityksen tuomitsemista sopimuksen irtisanomisen vuoksi. Välimiehet katsoivat, että rajoitusehto oli pätevä, mutta tulkitsivat ja kohtuullistivat sopimusehtoa varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain 36 §:n nojalla siten, että kantaja sai kohtuullisen korvauksen, jonka määrässä otettiin huomioon vastapuolen tuotteiden laatu- ja toimitusongelmien aiheuttamat taloudelliset menetykset. Välimiehet eivät varanneet osapuolille tilaisuutta lausua mainitun lainkohdan soveltamisesta.

Välimiesten ei katsottu menneen välimiesmenettelystä annetun lain 41 §:n 1 momentin 1 kohdan tarkoittamalla tavalla toimivaltaansa ulommaksi eikä heidän katsottu laiminlyöneen varata 4 kohdan tarkoittamalla tavalla asianosaisille tarpeellista tilaisuutta ajaa asiaansa. Välitystuomiota ei kumottu. (Ään.)

VälimiesmenettelyL 41 § 1 mom 1 kohta
VälimiesmenettelyL 41 § 1 mom 4 kohta

Vakuutuksenottajan ja vakuutuksenantajan välisessä vakuutussopimuksessa oli sovittu riitojen ratkaisemisesta välimiesmenettelyssä. Kysymys siitä, sitoiko välityslauseke sellaista vahingonkärsijää, joka ei ollut vakuutussopimuksen osapuoli, vai oliko merivahingonlaskija toimivaltainen antamaan korvausselvityksen vahingonkärsineen ja vastuuvakuutuksenantajan välisessä merivakuutukseen perustuvaa korvausta koskevassa asiassa. (Ään.)

Välitystuomio oli kumottu välimiehen esteellisyyden vuoksi. Kysymys välimiehen korvausvastuusta asianosaisia kohtaan turhiksi käyneistä oikeudenkäyntikuluista. (Ään.)

Kysymys varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain 36 §:n soveltamisesta välityslausekkeeseen elinkeinonharjoittajien välisessä sopimuksessa. Ks. KKO:1996:27

OikTL 36 §

Asianajajan palkkiota koskeva riita-asia oli hänen asiakkaittensa pyynnöstä ratkaistu Suomen Asianajajaliiton sääntöjen mukaisessa välimiesmenettelyssä. Välimiehinä toimineet asianajajat kuuluivat hallitukseen liiton siinä paikallisosastossa, jonka jäsen asiassa vastaajana ollut asianajaja oli. Ratkaisusta ilmenevin perustein välimiesten ei katsottu olleen esteellisiä.

Asunto-osakeyhtiö oli nostanut käräjäoikeudessa urakkasopimukseen perustuvan korvauskanteen urakoitsijaa vastaan. Sopimuksessa oli välityslauseke.

Urakoitsijan yrityssaneerauksessa oli annettu yrityssaneerauslain 75 §:n 2 momentissa tarkoitettu, kanteen nostamista koskeva osoitus. Urakkasopimuksen ehto välimiesmenettelystä sitoi asunto-osakeyhtiötä.

Juttua ei voitu siirtää oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 29 §:n säännöksen nojalla välimiesmenettelyyn.

YSL 75 § 2 mom
OK 10 luku 29 §

A oli hakenut käräjäoikeudelta muutosta välitystuomioon siltä osin kuin tuomio koski välimiehille vahvistettujen palkkioiden määriä. Käräjäoikeus oli kuullut hakemuksen johdosta A:n vastapuolena välimiesoikeudessa ollutta B:tä, joka oli osaltaan tyytynyt välitystuomioon. Vaikka B oli vastustanut A:n hakemusta, B ei ollut velvollinen korvaamaan A:n oikeudenkäyntikuluja, kun B:n puhevallan käyttämisestä ei ollut aiheutunut A:lle erityisiä kustannuksia käräjäoikeudessa.

Käräjäoikeuden alennettua palkkiota B oli hakenut muutosta käräjäoikeuden asiassa antamaan ratkaisuun. B katsottiin hovioikeudessa A:n vastapuoleksi ja velvoitettiin korvaamaan asian voittaneen A:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa.

OK 21 luku 1 §
OK 21 luku 12 § 1 mom
OK 21 luku 16 § 1 mom

Pankki vaati kanteessaan osakeyhtiön velvoittamista suorittamaan pankille irtisanotun valuuttaluoton. Pankin ja yhtiön välillä oli valuuttaluoton ottamisen jälkeen tehty luottosopimus, joka sisälsi pankin ja yhtiön välisten velkasuhteiden kokonaisjärjestelyn. Sopimukseen sisältyi määräys, jonka mukaan sopimuksesta tai sen tulkinnasta aiheutuvat riitaisuudet oli ratkaistava välimiesmenettelyssä. Koska kanteessa oli kysymys sopimuksesta aiheutuneesta riitaisuudesta, kanne jätettiin välimiesmenettelystä annetun lain (967/92) 5 §:n 1 momentin nojalla yleisessä tuomioistuimessa ajettuna tutkimatta.

L välimiesmenettelystä 5 § 1 mom (967/92)

Välimiesmenettelystä annetun lain 41 §:n 3 momentissa säädetty määräaika välitystuomion kumoamista koskevan kanteen nostamista varten oli palautettavissa oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 17 §:n nojalla. Ään.

L välimiesmenettelystä 41 §
OK 31 luku 17 §

A väitti, että sen ja B:n välinen sopimus oli pätemätön, koska sen solmiminen oli perustunut virheellisiin edellytyksiin. Väitteellä ei ollut merkitystä sopimukseen otetun välityslausekkeen pätevyyttä arvioitaessa.

Kysymys oikeustoimilain 36 §:n soveltamisesta välityslausekkeeseen franchising-sopimuksessa.

OikTL 36 §

Kauppakirjasta johtuvat erimielisyydet oli välityslausekkeen mukaan ratkaistava Saksassa Saksan lain mukaan. Velallinen vastusti välitystuomion täytäntöönpanoa Suomessa väittäen, että välimiesoikeus oli ylittänyt toimivaltansa. Kun velallinen ei ollut näyttänyt, että välimiesoikeus olisi Saksan lain mukaan ilmeisesti ylittänyt toimivaltansa New Yorkissa 10.6.1958 tehdyn, ulkomaisten välitystuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevan yleissopimuksen V artiklan 1 kappaleen c kohdassa tarkoitetulla tavalla, täytäntöönpanoa ei voitu evätä mainitulla perusteella.

A oli, viitaten erästä A:n ja B:n välistä riitaiseksi käynyttä yhtiön kauppaa koskeviin kauppakirjoihin ja kirjeenvaihtoon, esittänyt vaatimuksen asianosaisten välisessä asiaa koskevassa välityssopimuksessa mainitun riitakysymyksen saattamiseksi välimiesoikeuden ratkaistavaksi. Tästä sekä siitä, että A oli välimiesmenettelystä annetun lain 10 §:n mukaisesti valinnut välimiehen, A oli ilmoittanut kirjallisesti B:lle kehottaen tätä nimeämään oman välimiehensä. Asian katsottiin ilmoituksella tulleen välimiesmenettelyssä vireille.

L välimiesmenettelystä 10 §
L välimiesmenettelystä 15 §

Välimiesmenettelystä annetun lain 24 §:ssä säädetty määräaika välimiehen palkkiota koskevan oikeudenkäynnin vireille panemista varten oli palautettavissa oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 17 §:n nojalla. Koskei hakemuksen tueksi kuitenkaan ollut esitetty viimeksi mainitussa lainkohdassa tarkoitettuja perusteita, hakemus hylättiin.

L välimiesmenettelystä 24 §
OK 31 luku 17 §