Kantaja oli välimiesmenettelyssä vaatinut vastaajalta vahingonkorvausta. Vastaaja oli vastauksessaan vastustanut vaatimusta perusteettomana lausumatta yksilöidysti vaatimuksen määrästä. Vasta suullisen käsittelyn jälkeen toimittamassaan kirjallisessa loppulausunnossa vastaaja oli esittänyt, että kanteessa vaadittuun määrään sisältyi sellaisia eriä, joista hän ei voinut olla vastuussa kanteessa esitetyillä perusteilla. Välimies oli jättänyt vastaajan vaatimuksen määrää koskevat huomautukset huomiotta, koska ne oli esitetty vasta loppulausunnossa.
Välimiehen ei katsottu laiminlyöneen varata välimiesmenettelystä annetun lain 41 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla asianosaisille tarpeellista tilaisuutta ajaa asiaansa. Välitystuomiota ei kumottu.
L välimiesmenettelystä 41 § 1 mom 4 kohta
