Suomalainen yhtiö M oli myynyt osan liiketoiminnastaan belgialaiselle yhtiölle B. Serbialainen yhtiö A, joka oli ennen liiketoimintakauppaa toiminut luovutettuun liiketoimintaan kuuluneiden tuotteiden myyntiagenttina M:n kanssa tekemänsä sopimuksen perusteella, oli liiketoimintakaupasta alkaen toiminut B:n myyntiagenttina yli neljän vuoden ajan.
B:n irtisanottua A:n ja B:n välisen agenttisuhteen A vaati kanteessaan vahvistettavaksi, että A:n ja M:n väliseen agenttisopimukseen sisältynyt välityslauseke muodosti sitovan välityssopimuksen A:n ja B:n välillä.
Korkein oikeus katsoi, että kysymys oli sellaisesta välimiesmenettelyä koskevasta asiasta, johon ei sovelleta Bryssel I -asetusta (44/2001). Koska välityssopimuksen osapuolten katsottiin tarkoittaneen, että välimiesmenettely tapahtuu Suomessa, asialla oli sellainen liittymä Suomeen, että suomalainen tuomioistuin oli oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 25 §:n 2 momentin nojalla toimivaltainen tutkimaan kanteen.
Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevillä perusteilla B:n ei ollut näytetty sitoutuneen välityslausekkeeseen tai muutoin hyväksyneen sitä, minkä vuoksi A:n vahvistusvaatimus hylättiin. (Ään.)
Bryssel I -asetus (44/2001) 1 artikla 2 kohta d alakohta
OK 10 luku 25 § 2 mom
